Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lasten päivähoito on tulenarka kysymys, josta keskustelu menee nopeasti tappeluksi siitä, kummat ovat parempia, kotiäidit vai työssäkäyvät äidit. Lapsen paras jää siinä tappelussa auttamatta kakkossijalle. Pienen lapsen sosiaalisuus on hyvä, järkevä lisä keskusteluun, sillä se antaa ihan oikeaa, tutkimustietoon perustuvaa aineistoa lasten päivähoidon vaikutuksista.
Päivähoitoa puolustellaan yleensä sillä, että se opettaa lapset sosiaalisiksi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan itse asiassa päinvastoin, liian varhain aloitettu kodin ulkopuolinen hoito tekee lapsista aggressiivisempia. Pienellä lapsella ei itse asiassa ole keinoja selvitä liian isossa lapsiryhmässä, vaan päiväkodista on suorastaan haittaa pienelle lapselle.
Liisa Keltikangas-Järvinen ei ole kirjassa pelkästään kotiäitiyden puolella päiväkoteja vastaan, vaan pohtii myös keinoja, joilla päiväkodeista voitaisiin tehdä pienille (alle kolmivuotiaille lapsille) sopivia paikkoja. Alle vuoden ikäisille lapsille Keltikangas-Järvisen mukaan kotihoito on paras vaihtoehto, mutta sitä isommille lapsille on mahdollista tarjota laadukasta päivähoitoa kodin ulkopuolella – nykyisenlaisessa päiväkodissa se ei vain toteudu, perhepäivähoidossa vähän paremmin.
Pienen lapsen sosiaalisuus on antoisaa luettavaa lasten päivähoidosta kiinnostuneille ja etenkin asiasta päätöksiä tekeville. Se oikoo tutkimustiedolla yleisiä käsityksiä, jotka eivät perustu todellisuuteen. Olisi hienoa, jos päivähoidon järjestämisestä voitaisiin puhua ilman tappelua ja päätöksiä tehdä lasten edun perusteella, mutta se lienee vielä toiveajattelua…
