Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
En ole aiemmin lukenut Stefan Tegenfalkin kirjoja; häneltä on suomennettu jo kolme teosta eli Vihan aika, Koston vanki ja Pahan kasvot. Niinpä en ennestään tuntenut Pianonvirittäjän sankariparia Walter Gröhniä ja Jonna de Bruggea, mutta pianhan kävi selville, että kyseessä on dekkariskenen tavanomainen tutkijakaksikko, ehkä vähän liiankin tavanomainen. Joka tapauksessa he saavat tutkittavakseen teinitytön murhan, kun kuusitoistavuotias tyttö löytyy kuolleena järven rannalta. Tekijä on tehokkaasti onnistunut peittämään jälkensä, mutta erään erikoisen merkin hän on jättänyt uhriinsa.
Samaan aikaan kirjassa kerrotaan nuoren Linnea-tytön sydäntäsärkevää tarinaa: hän on vahvasti koulukiusattu ja hänen menestyvät vanhempansa ovat liian kiireisiä välittääkseen juurikaan tyttärensä elämästä. Linnea on taitava pianisti, ja eräänä päivänä hänen elämäänsä astuu aivan uusi henkilö, kun omalaatuinen pianonvirittäjä Hermann tulee virittämään Linnean flyygeliä. Mutta onko Hermann liiankin omalaatuinen, onko hän sitä mitä väittää olevansa?
Kuten arvata saattaa, kyseessä on siis peräti normaali ruotsalaisdekkari. Linnea ja häntä kiusaavat pissikset ovat mielestäni erityisen taitavasti kuvattuja, samoin juuriaan etsivä Jonna, mutta Walter jää tämän yhden kirjan perusteella kovin ohueksi ja mieleenjäämättömäksi hahmoksi, mutta Tegenfalkin aiempien kirjojen lukeminen olisi tietenkin saattanut auttaa tässä. Kirjailija on kuitenkin onnistunut luomaan juoneen jokusen yllättävän mutkan, jotka ehkä nostavat teoksen vähän keskitasoa ylemmäksi. Erikseen täytynee mainita vielä kirjan kansi, jossa Linnea poseeraa nuotteineen – se on periaatteessa oikein kaunis, mutta ehkä vähän liiankin romanttinen teoksen sisältöön nähden.
