Natsit, vapaamuurarit, isien synnit, petokset ja pelastukset — siinäpä perinteisiä, mutta aina kiehtovia aineksia jännärille. Kehyskertomus antaa odottaa muuta kuin mitä kirja lopulta toimittaa. Petturin merkin varsinainen tarina alkaa 1920-luvun alusta Münchenistä. Kirjan päähenkilö on Paul, nuori mies, joka on äitinsä kanssa palvelusväkenä tätinsä ja tämän miehen, paroni von Schroederin linnassa. Serkku, paronin poika Jürgen on inhottava riesa, jonka väkivaltaisesta luonteesta Paul saa kärsiä. Paulin ja Jürgenin kahnaukset johtavat Paulin pian vaikeuksiin.
Paulin isä on poissa. Kuulemma kapteeni-isä kuoli haaksirikossa, mutta yksityiskohdat ovat hämärän peitossa ja Paul saakin syitä epäillä, ettei totuus ole niin yksinkertainen. Paul saakin elämälleen tavoitetta, kun isän kuolemaan johtaneet tapahtumat ja niihin liittyvät salaisuudet alkavat poltella nuoren miehen mieltä.
Ympärillä kuohuu. Juan Gómez-Jurado kuvaa kirjassa Saksan valtavaa inflaatiota. Vuoden 1923 oluttupavallankaappaus ja natsipuolueen valtaannousu pääsevät myös esiin. Jürgenistä tulee luonnollisesti oikein kunnon natsi. Toisena juonteena tarinassa ovat vapaamuurarit, joiden toimintaan Paul sekaantuu — kehyskertomus lähtee itse asiassa liikkeelle mystisestä vapaamuurarien mitalista.
Kirjan alku voisi olla vetävämpi, minulla ainakin oli vaikeuksia päästä kirjan kanssa vauhtiin, mutta loppua kohden tunnelma tiivistyi ja alkuun jopa kömpelöltä vaikuttanut tyyli imaisi mukaansa paremmin. Petturin merkki ei jää mieleen ikimuistoisena lukuelämyksenä, mutta vetävä trilleri se on ja kuvaa tarinaa ympäröivää yhteiskuntaakin parhaimmillaan oikein mukavasti.