Grant Countyn entinen kuolinsyyntutkija Sara Linton on palannut pitkästä aikaa kotiinsa, onneksi vain kiitospäivän loman ajaksi. Hänelle kuitenkin soitetaan pian poliisiasemalta ja pyydetään apua erään pidätetyn takia ja Sara lähtee, sehän on lääkärinä hänen velvollisuutensa. Myöhemmin hän tosin toivoo, että ei oli sekaantunut koko juttuun…
Nuori nainen on löytynyt hukkuneena järvestä ja varsin nopeasti paikalliset poliisit päättelevät tapahtuneen murhaksi ja ovatkin napanneet omasta mielestään syyllisen kiinni. Epäilty on hieman hidas, ehkä jopa kehitysvammaiseksi luokiteltava Tommy, koko kaupungin tuntema kaveri, rauhallinen ja kiva poika, joka on ollut monelle avuksi. Saran ehtiessä poliisiasemalle, Tommy on ehtinyt tehdä itsemurhan ja kirjoittaa seinälle olevansa syytön. Sara on raivoissaan epäpäteville, luokattoman kehnoille poliiseille, jotka aiheuttivat aikoinaan hänen miehensä Jeffreyn kuoleman. Hän soittaa välittömästi korkeammalta taholta tutkinta-apua ja niin paikalle tulee Will Trent.
Will on keitetty jo useammissa hankalissa liemissä ja osaa ottaa asiat rauhallisemmin, kun Sara käy kuumana. Tutkinta on hoidettu kehnosti ja poliisit vaikenevat, valehtelevat, piilottelevat todisteita ja tekevät kaikkensa aiheuttaakseen harmia ja puolustaakseen omiaan. Päällikölläkin on omat ongelmansa, joita muut peittelevät parhaansa mukaan. Lopulta päällikkö on valmis uhraamaan Lenan, joka itsekin on jo valmis tunnustamaan olevansa epäpätevä.
Willin suuri salaisuus eli dysleksia paljastuu Saralle melko pian, mutta tutkimusta se ei todellakaan haittaa. Willillä on puolestaan äärettömän paljon muita erinomaisia kykyjä johdatella kuulusteltavaa kertomaan asioita tämän itse sitä edes huomaamatta. Willkin hämmentyy hetkeksi, kun toinen murha tulee ilmi kampuksella – ja kun vielä selviää, että murhattu nuori nainen seurusteli kuolleen Jasonin kanssa, onkin kiire etsiä älykästä, taitavaa ja lähes kaiken huomioon ottavaa murhaajaa. Joitakin asioita on sentään jäänyt murhaajalta huomaamatta ja Will on elementissään. Jotta kaikki olisi mahdollisimman epämukavaa, keli haittaa tutkimuksia, ihmiset ovat lomilla ja muut pikkukaupungin asukkaat valehtelevat suoraan päin näköä.
Karin Slaughter kehittelee jälleen tarinaansa erittäin ovelasti ja suorastaan härnää lukijaa, hämää ja ohjaa väärään suntaan, paljastaa uusia juonia sekä vääriä todisteita. Tämä on suorastaan nautittavan kamala sekä ilkeä trilleri, kamala juuri olosuhteidensa ja tapahtumiensa vuoksi – nautittava puolestaan juonenkehittelyn takia.
Suosittelen Pettävää hiljaisuutta kaikille monimutkaisista trillereistä pitäville, jotka eivät kavahda rumiakaan juttuja sekä nauttivat paksuista opuksista. Tässäkään kirjassa ei maailma näytä parhaita puoliaan ja yhteiskunnallisella tasolla Slaughter puuttuu muun muassa lääketehtaiden teettämiin lääkekokeiluihin sekä USA:n liittovaltioiden saaman valtionavun käyttöön ja jakamiseen esimerkiksi julkisen hallinnon, poliisin ja terveydenhuollon tarpeisiin varsin railakkaalla otteella.