Petsamo ei kauan ehtinyt Suomeen kuulua, eikä asukkaitakaan siellä paljon ollut. Silti Jäämerenyhteys teki alueesta Suomelle niin hyödyllisen, että tarunhohtoinen maine oli taattu. Petsamo 1920-1944 : Suomi jäämeren rannalla tarkastelee aluetta ja sen historiaa laaja-alaisesti, ja nimestään huolimatta kirja ei rajoitu suinkaan pelkästään Suomen vuosiin.
Kirja on julkaistu alun perin Lapin maakuntamuseon samannimisen näyttelyn yhteydessä ja se sisältää itse näyttelyssä olleet näyttelytekstit ja sen lisäksi artikkelikokoelman, joka käsittelee muiden muassa Petsamon esi-historiaa, geologiaa, kolttia, taidetta ja väestön uudelleen asuttamista. Kuvamateriaalia kirjassa on runsaasti ja monipuolisesti, erityisesti lopusta löytyvä Petsamolaisia kyliä -osio ilahdutti, sillä jokaisesta kylästä oli kuvamateriaalia.
Itselleni tuli ehkä jonkinlaisena yllätyksenä alueen monikulttuurisuus. Vaikka väestö ei ollut suuri, niin alueella eli karjalaisia, venäläisiä, suomalaisia, norjalaisia, syrjäänejä, inkeriläisiä, kolttia ja muita saamelaisia. Kielivaikeudet eivät näin ollen olleet mitenkään tavattomia, seitsemänsadan asukkaan Parkkinassa asui esimerkiksi kuutta eri kansallisuutta.
Pidin myös siitä, että kirjassa oli nostettu esille tavallisia petsamolaisia henkilöitä ja heidän elämäänsä, vaikka nämä osuudet eivät hirveän pitkiä olleetkaan. Tähän lisättynä runsas kuvasto myös esineiden osalta antaa kirjassa hyvän kuvan arkipäivän elämästä Petsamossa. Petsamo 1920-1944 on ilahduttavan monipuolinen kirja, joka antaa varsin kattavan kuvan alueen historiasta, ihmisistä ja luonnosta ja sitä voi ilman muuta suositella kaikille aiheesta kiinnostuneille.