Arnaldur Indriðasonin toisen maailmansodan aikaan sijoittuvien dekkareiden sarjassa on vuorossa tapaus, jossa nuori mies saa surmansa amerikkalaisten suosiman kapakan takapusikoissa. On vuosi 1943, ja brittiläiset miehittäjät ovat pääosin vaihtuneet amerikkalaisiin. Sotapoliisi Thorsonin ja rikospoliisi Flóventin tutkimuksissa käy ilmi, että pitkään tuntemattomaksi jäävä kuollut nuorukainen on ajalle epätyypillisesti homoseksuaali, joka ilmeisesti myy itseään sotilaille.
Rinnakkain tämän kertomuksen kanssa Arnaldur kuljettaa tarinaa islantilaisista sotapakolaisista, jotka tulivat kotiin Tanskasta ja Ruotsista laivalla Petsamon kautta vuonna 1940. Noin 250 ihmistä kuljettaneen laivan matkalle oli sekä saksalaisten että liittoutuneiden suostumus tuolloin muutoin hyvin vaarallisilla vesillä. Myös tähän kertomukseen liittyy rikos, intohimorikos tietenkin. Natsisympatiseeraajiakin on liikkeellä, samoin vastarintamiehiä. Kaikkiaan tämä kertomuslinja on oleellisesti kiinnostavampi ja jännittävämpi.
Petsamo ei ole läheskään parasta Arnalduria. Ongelma on oikeastaan se, että juonilinjat kulkevat hyvin lähekkäin, mutta eivät kuitenkaan koskaan kohtaa. Kaksi irrallista tarinaa on limitetty jotenkin keinotekoisesti yhteen. Olisiko kummastakin ollut oman kirjansa aiheeksi?
Joka tapauksessa minulle uuden Arnaldurin ilmestyminen lukupinoon on varma vuoden synkimmän ajan merkki. Voisiko Arnalduria muka lukea kesäkuumalla? Epäilen. Arnaldurin dekkareissa on aina jotain kiinnostavaa, jos ei muuta niin mainiota Islannin olosuhteiden, luonnon ja ihmisten kuvausta. Jos nämä asiat ovat lähellä sydäntäsi, on Petsamo sinua varten.