Pitkän uran henkilöstöhallinnossa tehnyt Alain on vanhoilla päivillään joutunut työttömäksi. Neljän vuoden jälkeen rahat ovat lopussa, ja kun aamuyön hanttihommistakin tulee kenkää, on jotain uutta löydyttävä. Yllätyksekseen hän pääsee loppusuoralle suuryrityksen rekrytointiprosessissa, jonka on määrä huipentua lavastettuun panttivankidraamaan. Keinoja kaihtamatta epätoivoinen Alain asettaa elämänsä, perheensä, varallisuutensa, kaiken yhden kortin varaan, mutta onko se kortti valttia?
Pierre Lemaitre on omaperäinen juonenpunoja ja erittäin koukuttava tarinankertoja. Petoksen hinta jakautuu kolmeen osaan, joista keskimmäisen ajaksi kertoja vaihtuu Alainista turvallisuusekspertti Fontanaksi. Entinen sotilas on saanut tehtäväkseen panttivankitilanteen lavastuksen, mutta kaikki meneekin pieleen. Kerronnan keskipisteen tilapäinen vaihto on toimiva ratkaisu. Samalla se ennakoi sitä, että Lemaitren keksimä tarina ei olekaan vielä ihan lopussa. Juoni ottaa vielä yhden yllättävän suunnan.
Petoksen hinta lipeää kaikessa mielikuvituksellisuudessaan epäuskottavan puolelle, mutta se ei menoa haittaa. Yllätyksiä piisaa, realismista viis! Toki voidaan kysyä, onko suurin osa rikostarinoista muutenkaan lainkaan uskottavia. ”Tavallisissa” murhajutuissa tappamisen ja pyssynpaukkeen ei kai oletetakaan olevan tosielämästä. Ehkä Lemaitren valitsema suuryritysmiljöö ja työttömyyden aiheuttamat sosiaaliset ongelmat maailmanlaajuisen talouskriisin iskiessä täysillä päälle jotenkin ohjaisivat odottamaan realistista otetta. Mutta viihdettähän tämä on siinä missä muutkin dekkarit, vieläpä erinomaisen hyvin laadittua sellaista.
Olen aiemminkin kehunut Pierre Lemaitrea yhdeksi aikamme parhaista rikoskirjailijoista, eikä Petoksen hinta tätä kuvaa muuta. Omasta mielestäni juonenkäänteiden rakentajana Lemaitren veroisia ei taida edes muita olla. Suosittelen laatujännärien ystäville!