Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jalmari oli mummon mies, ei siis isoisä. Siitä huolimatta veljekset aikovat tehdä viimeisen palveluksen hänelle. Iäkkäänä kuollut Jalmari oli toimen mies ja siksipä perunkirjoitus kiinnostaa kovasti – rahaa on taatusti tulossa. Siksi veljekset aikovat juhlan kunniaksi mennä paikalle autolla, kuljettaa Jalmarin tuhkat uurnassa mukanaan läpi Suomen ja näyttää tälle kaikki entiset asuinpaikat ja kotitienoot.
Matkan aikana veljekset käyvät läpi myös heidän välistään suhdetta, joka kummankin mielestä on erilainen. Kummallakin on oma mielipiteensä toisesta, eikä se aina ole kovin miellyttävä. Lisäksi puhutaan tietysti naisista ja näiden olemuksesta. Lapsuuden traumoja käydään läpi välillä vakavassakin hengessä ja tietysti kunnon road tripin hengessä välillä kallistutaan juomaan jotakin alkoholipitoista. Outoa on kyllä se, että veljen taskumatissa onkin mansikkamehua! Tällekin löytyy syynsä ja matka jatkuu.
Välillä tien päällä törmätään myös erikoisiin ja aggressiivisiinkin kulkijoihin, välillä taas pitkät matkat vain keskustellaan veljesten kesken. Aina välillä tiedot Jalmarin edesottamuksista täydentyvät omalaatuisilla ja merkillisillä tiedoilla, joita on vaikea uskoa. Hämäsikö Jalmari kaikkia?
Kun lopulta päästään itse perunkirjoitukseen asti, Jalmarilla itsellään olisi varmasti naurussa pitelemistä. Tilanne karkaa ainakin veljeksien käsistä, sillä vielä edesmenneellä miehellä on jotain takataskussaan ja salattavana. Kukaan ei ilmeisesti tuntenut häntä riittävän hyvin. Tuntevatko veljekset nyt paremmin toisensa tai ehkä itsensä ja läheisensä – se jääköön arvioitavaksi.
Idea on tosin jo käytetty, mutta tässä se silti toimii. Draamaa löytyy sekä veljesten elämästä lapsuudesta lähtien että Jalmarin jutuista ja eletystä todellisuudesta. Sanoisin tätä hyvin suomalaiseksi romaaniksi; hauskaa on, vaikka itku silmässä ja tapellakin välillä pitää. Kirja, josta löytyy myös elämänohjeita, jos niin haluaa asian nähdä.