Jope Pitkäsen 25. sarjakuva-albumi ei varmaan jätä ketään kylmäksi, jälleen kerran. Mitä tapahtuu, kun muslimista tuleekin perussuomalainen? Kaapunaiset liikkuvat kaupungilla – onko joku Muumeista kuollut, kun hattivatit ovat liikkeellä? Mikä yhdistää kaikkia suomalaisia, myös maahanmuuttajia – tietenkin karaoke!
Jope on jälleen kasannut albumin, joka taatusti aiheuttaa myös pahennusta. Vihapuheet lentelevät ja osansa saavat niin kotimaiset poliitikot ja puolueet kuin julkimotkin. Kotitekoiset rasistit istuvat yhdessä kaljalla uudistuneen maahanmuuttajan kanssa ja kaikilla on yhteinen sävel.
Stripit ovat lyhyitä, iskeviä ja liippaavat kovin läheltä ainakin helsinkiläisten näkökulmaa. Näille joko nauraa ja nauraa samalla itselleen tai paheksuu, tosin aivan suotta. Muutama strippi aiheutti ainakin meillä huutonaurua: maahanmuuttaja onnistuu juomaan suomalaisen pöydän alle ja burkhaan pukeutunut tappaja-ninja hoitelee nakkikioskin ärhäkkäät kaverit suvereenisti.
Suosittelen sarjakuvien ystäville sekä tietysti kaikille, joilla on mielipiteensä maahanmuutosta. Onpa se sitten millainen tahansa. Tässä tuodaan esille näkökulmia eri puolilta, aina pilke silmäkulmassa. Eikä kaikkea aina kannata ottaa niin vakavasti. Maahanmuuttajat ovat pysyvä osa kulttuuriamme kaikesta huolimatta. Jope Pitkänen ei ole hellittänyt tässäkään asiassa ja ottaa kantaa räväkästi. Hän käyttää kieltä ja ilmaisuja, joita ei yleensä julkisesti tuoda esiin. Paitsi tässä. Albumin esivihapuheen on tehnyt Ville Ranta.