Iranilaisen Marjane Satrapin omaelämäkerrallisen sarjakuvasarja Persepolisin (suomalaisen laitoksen) ensimmäisen niteen lopussa teini-ikäinen Marjane lähtee vallankumousta pakoon Wieniin. Persepolis 2: Kotiinpaluu jatkaa suoraan tästä. Kielitaidottomana yksin vieraassa kulttuurissa on vaikeaa, ja aluksi Marjanen arki onkin täynnä isoja ja pieniä haasteita. Ranskankielisessä koulussaan hän joutuu alinomaa vaikeuksiin, mutta alkaa vähitellen sopeutua, kun tavat tulevat tutummiksi. Hän saa ystäviä ensin punkkaripiireistä, sitten hipahtavista huumehuuruisista porukoista. Kuitenkin Marjane tuntee olonsa jossain määrin ulkopuoliseksi koko ajan.
Itävallasta Marjane lähtee takaisin Teheraniin ja pääsee yliopistoon opiskelemaan. Elämä Iranissa ei ole ruusuilla tanssimista, vallankaan länsimaisiin tapoihin tottuneelle omapäiselle nuorelle naiselle. Irakia vastaan käytävän sodan varjot sekä ajatollahien painostavat opit vaikuttavat kaikkeen, eikä mistään kovinkaan normaalista elämästä oikein voi puhua. Vanhat ystävätkin karttavat, kun Marjanesta on tullut liian länsimainen ja vapaamielinen. Onneksi yliopistosta löytyy uusia ystäviä.
Kokonaisuutena Marjane Satrapin Persepolis on silmiä aukaiseva lukukokemus, jonka luettuaan ymmärtää enemmän siitä, minkälaista on elää, kun kaikkia ajatuksia ja tekoja rajoitetaan. Se on myös teinitytön kasvutarina aikuiseksi naiseksi ja normaaliin kasvuun liittyvistä iloista ja pettymyksistä. Satrapi käsittelee tarinaansa melko objektiivisen oloisella lämpimällä huumorilla, eikä hän syyttele puoleen eikä toiseen, vaikka syytä varmaankin olisi ollutkin. Mustavalkoiset piirrokset ovat melko yksinkertaisia, mutta kiinnostavia. Persepolis on laatusarjakuvaa, jota suosittelee mielellään!