Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Joonas Konstigilta teki mieleni lukea muutakin kuin Vuosi herrasmiehenä. Tartuin nyt ensimmäisenä tähän tuhtiin romaaniin, ehkä aiheen houkuttelemana. Perkele kertoo Rekosta, joka palaa Suomeen Afganistanista rauhanturvakeikalta ja on ehkä vähän merkitystä vailla.
Sisältöä elämään löytyy, kun Reko kutsutaan Total War -bändin nokkamiehen Kris Liedeksen tueksi ja turvaksi. Kris on Rekolle Miikka, yläasteelta tuttu poika, jonka Reko otti ysiluokan musikaaliin soittamaan kitaraa. Nyt Kris on maailmanluokan stara ja enemmän tai vähemmän sekaisin.
Reko yrittää setviä tilanteita ja pallottelee bändikuvioiden keskellä, kun bändi ensin vetää kiertueen loppukeikkoja ja vetäytyy sitten englantilaiseen kartanoon tekemään selvää jälkeä levynteon, mutta myös yleisen sekoilun parissa.
Pelkkää rock-örvellystä Perkele ei ole, vaan tarina saa tummempia ja vakavampia sävyjä puolivälin käänteestä. Siitä ei sen enempää, mutta monitasoista kasvukertomusta tämä tavallaan on.
Maskuliinista myös, se on selvä. Tämä on mieskirja, joka kertoo miehistä ja miehenä olemisesta. Naiset ovat aika esineitä, enimmäkseen tissejä, toki miehetkin enimmäkseen henkisesti yläasteikäisiä urpoja. Useammallakin hahmolla on asiaa ja luento pidettäväksi, lukijalle saarnataan seksuaalisesta nokkimisjärjestyksestä, vapauden hurman turhuudesta ja pakanallisista jumaluuksista.
Kirjassa on muutenkin ärsyttävät piirteensä. Se ei ole täydellinen. Ärsyttävyys on enimmäkseen positiivista, sellaista joka menee vähän ihon alle, mutta saa lukemaan kirjan loppuun asti. Lopusta jäi hyvä fiilis, vaikka matkan varrella muutama vähän turhanoloinen ja teennäinenkin mutka tehtiin.
