Bergljot on katkaissut yhtä sisarta lukuun ottamatta välit perheeseensä jo yli 20 vuotta sitten. Nyt iäkkäät vanhemmat ovat päättäneet luovuttaa perheen kaksi mökkiä alihintaan kahdelle Bergljotin nuoremmalle sisarelle, ja tästä hänen isoveljensä nostaa valtavan haloon. Bergljot vedetään mukaan perintöriitaan, ja se nostaa pintaan kauan sitten vaietut syyt sille, miksi Bergljot ja hänen veljensä ovat etääntyneet perheestä ja miksi kaksi nuorempaa siskoa ovat isän ja äidin lähipiiriin jääneet.
Vigdis Hjorthin Perintötekijät on hiuksianostattavan kamala tarina perheväkivallasta, alistamisesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sisältövaroitus on paikallaan: vaikka kuvaukset lapsen hyväksikäytöstä eivät hirveän graafisia olekaan, on aihepiirin käsittely rankkaa ja raadollista. Kirja tuottaa pahaa mieltä ja ahdistusta. Perintötekijät ei sovi kaikille.
Miksi sitten kukaan haluaisi lukea Vigdis Hjorthin raakaa tarinaa? Se on joka tapauksessa hyvin kirjoitettu ja vangitseva teos ihmisistä ja ihmissuhteista romahdus- tai ennemminkin räjähdyspisteessä. Sisarusten ja vanhempien pahimmat puolet kirjoitetaan auki vimmaisesti, valmiiksi haavoittuneena, vaarallisena. Näkökulma yksipuolinen, Bergljot ei anna armoa muille. Miksi hänen tuskansa pitäisi vaientaa, miksi hänen pitäisi vaieta?
Perintötekijät oli ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoon ja se voitti kotimaassaan Norjassa suuren Kritikerprisen-palkinnon vuonna 2016. En halua edes ottaa selvää, kuinka totta kirja on, mutta se on pelottavan todentuntuinen. Suosittelen kokeilemaan, mutta tietyin varauksin.