Mikael saa etäiseltä pikkuserkultaan perinnöksi komean merenrantakartanon. Perintöön liittyy kuitenkin ehto: kartanosta on tehtävä täysihoitola ihmisille, jotka etsivät elämässään uutta suuntaa ja merkitystä.
Ehto on outo, mutta Mikael suostuu ja heittäytyy täysihoitolan isännäksi. Täysihoitola Muistolaan muuttaa seitsemän kovia kokenutta ihmistä, joiden tarinoihin kirjassa tutustutaan. Perintö ei säästele keinoissaan: surrealismi puskee sisään ovista ja ikkunoista. Maagista realismia roiskuva kirja vangitsee outoon maailmaansa.
Kirjan ydinkysymys on ”Mikä saa ihmisen elämään itseään vastaan?” Kirjan päähenkilöt ovat tehneet elämässään ratkaisuja, jotka eivät ole lähtöisin heidän omista haluistaan ja toiveistaan. Vauhtisokeudesta toipuminen edellyttää täyttä pysähdystä.
Kirjallisuuspalkinnoilla on paikkansa. Itse en olisi Perintöä keksinyt, ellei se olisi voittanut Kuvastaja-palkintoa. Aivan tavanomaisin fantasiakirjapalkinnon voittaja Perintö ei ole, mutta ehdottomasti palkintonsa ansainnut kirja todistaa Kuvastaja-raadin ennakkoluulottomuutta fantasiakirjallisuuden suhteen.
Perintö on mainio teos, joka aiheensa puolesta sopisi monille epämiellyttävässä elämässä kituville.