Villasukkakirjoja ei ole koskaan liikaa! Tänä vuonna kustannusliike Moreenilta on ilmestynyt jo kaksi kiinnostavaa teosta, Tiina Kaarelan Puikkomaisterin sukkakirja ja Pirjo Iivosen Unelmien silmukat. Nyt näiden seuraan on liittynyt hieman erityyppinen kirja, Anna-Karoliina Tetrin Perinteiset villasukat, joka puolestaan on eräänlainen sisarteos saman tekijän viime vuonna ilmestyneelle kirjalle Perinteiset lapaset.
Tetrin kaikki mallit ovat peräisin suomalaisesta villasukkaperinteestä. Ne sopivat niille neulojille, joiden mielestä yksinkertainen on kaunista ja vähemmän on enemmän, sillä näissä sukissa ei ole turhia kruusauksia vaan ne ovat suhteellisen hillittyjä. Värejä on kyllä käytetty kauniisti, eikä kaikista kirkkaimpiakaan ole unohdettu, siitä ovat esimerkkinä vaikkapa karamellimaisen iloiset raitasukat Korsnäsistä; samalta seudulta on peräisin malli Tanssivat tytöt, joissa on käytetty Korsnäsin villapaidasta tuttua kirjovirkkausta varren suussa. Mukana ovat myös esimerkiksi parit säärystimet sekä ohuehkosta puuvillalangasta toteutetut karjalaiset pitsineulesukat.
Sukkamallien lisäksi kirjan toinen anti on alun laajahko katsaus neulotun sukan historiaan ja kansanperinteeseen. Tämä katsaus on kirjoitettu oikein mukavalla tyylillä ja kiinnostavasti: mieleeni jäi vaikkapa se, että historian saatossa miehet ovat olleet joskus todellisia sukkamestareita. Lieköhän kyseessä sama ilmiö kuin miehiset mestarikokitkin? Lukujen alussa on siteerattu neuleisiin, sukkiin ja sukkapuikkoihin liittyviä kansanomaisia lausahduksia. Niinpä kaikki sukanneulontaa harjoitelleet voivat yhtyä tyrnäväläiseen sananparteen: ”Moni kärijen tekee, vaan harva kannan kaventaa.”