Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Heti ensimmäiseksi haluan sanoa: Perinnönjakajat on hurmaava kirja. Tämä voi tosin olla hieman puolueellinen lausunto, sillä olen koko ikäni ollut parantumaton Montgomery-fani. Näin kirjan mahdolliset pienet heikkoudetkin saattavat mielessäni hautautua Montgomery-rakkauteni alle.
L. M. Montgomery kirjoitti päiväkirjassaan maaliskuussa 1930 alkavansa kirjoittaa humoristista aikuisille tarkoitettua romaania, jolla ei ollut vielä nimeä. Hän oli tehnyt pohjatyötä, ”spade work”, siihen jo vuoden ajan. Montgomeryn edellisessä romaanissa, Magic for Marigold (suom. Marigoldin lumottu maailma, 2009) päähenkilö oli ollut pieni tyttö, nyt kuvaus alkoi keskittyen hyvin vanhan naisen ympärille.
Kahdeksankymppinen Becky-täti on kahden suvun, Darkien ja Penhallowien, itseoikeutettu matriarkka. Hän kutsuu sukujen jäsenet koolle kertoakseen kenelle aikoo testamentata arvokkaan perintökannunsa, jota moni havittelee. Becky-täti luettelee joukon ominaisuuksia, joita perijällä tulee olla: sitä ei saa naimaton, kiroileva, riitelevä, viulua vinguttava tai juoppo. Tieto kannun tulevasta omistajasta suljetaan sinetöityyn kirjekuoreen ja paljastetaan vuoden kuluttua. Ja sinä vuonna sitten ehtii tapahtua yhtä jos toistakin.
Montgomery vyöryttää kirjassaan lukijalle laajan henkilögallerian Darkeja ja Penhalloweita, jopa niin laajan, ettei hän itsekään ole pysynyt aivan mukana, ja tarkkaa työtä tehnyt suomentaja Sisko Ylimartimo on korjaillut virheitä! Henkilöiden määrä voikin tuntua alussa hämmentävältä, mutta kirjan edetessä keskeiset henkilöt kyllä erottuvat ja tapahtumien kirjo levittyy lukijan silmien eteen.
On riiteleviä pareja, rakastuneita pareja, vanhapoikia ja vanhapiikoja, maailmanmatkaaja, riitelevät serkukset, outo kuunpalvoja. Tällaisten henkilöiden ja heidän tarinoidensa kuvaajana Montgomery on verraton.
Vaikka erinäiset rakkausjuonet ovatkin kirjassa keskeisiä, Perinnönjakajat ei silti ole yksinomaan romanttinen kirja. 1920- ja 30-luku olivat Montgomerylle vaikeita aikoja aviomiehen sairastaessa ja omien lasten aiheuttaessa huolia. Hän osaa olla varsin pureva ja kyyninenkin: ihmisten heikkoudet, ylpeys, turhamaisuus ja materian tavoittelu saavat kyllä osansa, useimmiten kuitenkin huumorin kautta nähtyinä. Toisaalta koko Montgomeryn tuotannon läpäisevä luonnonrakkaus näkyy myös tässä kirjassa, eikä hyvin kissarakas kirjailija ole malttanut jättää pois kissanpennun ratkaisevaa roolia pienen orpopojan elämässä.
Minerva-kustannus on tehnyt hienon kulttuuriteon tuodessaan L. M. Montgomeryn ennen kääntämättömät romaanit suomeksi. Nyt kun kaikki on käännetty, voisi vielä toivoa, että aikaisemmin luonnosmaisesti suomennettu Jane of Lantern Hill saisi arvoisensa asun.
