Laura Honkasalolta ilmestyy romaaneja sen verran harvoin, että ehdin aina unohtaa kuinka erinomainen kirjailija hän on. Perillä kello kuusi kertoo kahden keskenään hyvin erilaisen naisen tarinan 1960-luvun Helsingistä, mutta onnistuu Honkasalolle tyypillisesti olemaan samalla paljon enemmän kuin vain kahden ihmisen tarina. Kirja on nimittäin elävä kuvaus aikansa yhteiskunnasta ja sen henkilöhahmojen kautta voi myös peilata muun muassa naisen aseman muutosta.
Honkasalon tarinan päähenkilöt ovat edustusrouvan elämää viettävä Vuokko ja vanhanapiikana pysynyt uskonnollinen Aune. Yhteistä molemmille naisille on jossakin syvällä sisimmässä itävä tyytymättömyys omaan elämään, ja lukija voi aistia radikaalien muutosten jo kytevän pinnan alla. Muutos kulminoituu lopulta kesään 1966, johon palataan myös Vuokon tytärten muistoissa vuosia myöhemmin.
Vaikka olen ollut Laura Honkasalon fani jo Sinun lapsesi eivät ole sinun -kirjasta saakka, on vaikeaa pukea sanoiksi mikä hänen teksteissään on niin lumoavaa. Kenties se on kirjailijan taito luoda sanoillaan kokonaisia maailmoja pienine yksityiskohtineen lukijan mieleen näennäisen vaivattomasti. Honkasalon teksteissä ei tunnu olevan yhtään turhaa sanaa, mutta silti niihin mahtuu äärettömän paljon. Jos kirjailijan teokset eivät vielä ole tuttuja, suosittelen lämpimästi tutustumaan.