Perheeni tarina kertoo Eva-Riitta Siitosen elämästä. Heti alussa käy selväksi se, että Eva-Riitta oli naimisissa Fredin kanssa, joka kuitenkin on kirjassa vain Matti, sillä Matti hän oli Eva-Riitallekin.
Kerrotaan Eva-Riitan lapsuudesta, kun hän eli yksinhuoltajaäidin kanssa ja köyhissä oloissa. Vaan sieltäpä hän ponnisti eteenpäin. Oli sitten yksinhuoltaja itsekin Petri-pojalle, kunnes tapasi Matin tai Matti tapasi hänet. Siitä heidän lämmin yhteiselonsa alkoi ja Matti otti Petrin omaksi pojakseen.
Jos kirjassa onkin ”äänessä” Eva-Riitta Siitonen, niin Sanna Wirtavuori on ollut mukana kirjoittamassa muistelmia kirjaksi, joka nyt on iloksi ja ihastukseksi kaikkien luettavana. Tyyli on lempeä ja rauhallinen, ei mitään klikkejä.
Perheen tarina kerrotaan niin kuin se on tapahtunut, kaikkine iloineen ja suruineen ja sitä oli äärimmäisen mukavaa lukea. Matti kuvataan sellaiseksi ”nallekarhuksi”, jonka kanssa ei voinut riidellä. Myös se Matin alkoholismi saa osansa, jopa niin, että he asuivat jonkin aikaa erillään.
Kun perheeseen syntyi Hanna-Riikka, niin sehän oli juhlaa. Petri sai siskon ja Matti sai musikaalisen lapsen. Hanna-Riikan elämän moni muistaa ja sen, miten hän sairastui ja menehtyi. Eva-Riitta hoiti häntä loppuun asti ja se onkin kirjan herkistävin kohta.
Kaiken aikaa seurataan Eva-Riitta Siitosen uraa, mikä on kyllä mahtava, suomalaisen naisen nousu aina maaherraksi ja Helsingin kaupunginjohtajaksi. Ei mitään skandaalinkäryisiä juttuja, ei kyynärpäätaktiikkaa, vaan viisautta ja rauhallisia elkeitä.
Perheeni tarina on sellainen, että siinä pääsevät muutkin muistelmaan, sillä siellä on osiot lapsenlapsille, Viljamille ja Vienolle. Lisäksi Petri Siitonen ja Janne Virtanen (Hanna-Riikan puoliso) kertovat oman osansa. Vielä Hanna-Riikkakin, jonka viestejä on säilytetty.
Minusta tämä kirja oli niin monitahoinen ja hyvin koottu, että voin suositella sitä kenelle tahansa, sillä jokainen löytää tästä omat kiinnostuksensa. Minä pidin tästä kirjasta tavattomasti!