Peppi Pitkätossu kaupungin hulinassa -satu on alun perin tehty vuonna 1949 Lasten päivän kunniaksi. Sitä ei siis ole irrotettu omaksi kuvakirjakseen mistään niistä kolmesta kertomuskirjasta, jotka kertovat Pepistä.
Kirjassa Peppi, Tommi ja Annikka lukevat lehdestä, että pääkaupungissa on ongelmia: kaupunginpuistossa oleskelee roistoja, jotka aiheuttavat häiriötä. Peppi päättää, että he lähtevät ratkaisemaan asian ja näin sitten tapahtuu. Kuten tavallista, hän on taas aivan ylivertainen ja pärjää aikuisia vastaan loistavasti. Ainakaan lapsilukijoita Pepin anarkistisuus ja liiankin hyvä toimeen tuleminen ei kai yleensä häiritse, niin sikäli asiassa ei ole mitään isoa ongelmaa. Kirja huono puoli oli se, että se oli liian lyhyt. Vastahan tässä päästiin alkuun! Oli muuten hauska huomata, että tuohon aikaan Tukholmassa oli vielä raitiovaunuja, kun sittemmin niitä ei ole siellä vuosikausiin ollut.
Pidän siitä, että edes osa Astrid Lindgrenin kuvakirjoista on erillisiä eivätkä kaikki ole niitä kertomuskirjoista tuttuja pätkiä. Paljon hänen kirjojaan lukeneena on ajoittain tylsää lukea samoja tekstejä moneen kertaan joko enempien tai vähempien kuvien kanssa. Luulen myös nuoremmille lukijoille olevan kivempaa, kun kirjoissa ei ole paljoa päällekkäisyyksiä, niin edes joskus saa jotain uutta ja vähän vaihtelua. Kuvakirjoissa on se hyvä puoli, että pääsee tutkailemaan enemmän myös niiden kuvia ja Pepin kohdalla se on erityisen mukavaa hyvän kuvittajan takia.
Itse en oikein pidä siitä, että Lindgrenin kirjoissa on välillä käännetty paikannimiä ihan miten sattuu ja välillä vaihdettu joksikin suomalaisiksi paikoiksi, joilla ei ole alkuperäisen kanssa mitään tekemistä. Tässäkin kirjassa Tukholmassa sijaitseva Humlegården-puisto on vaihdettu tylsästi ja huonosti kaupunginpuistoksi. Pitäisi varmaan jatkossa lukea kirjoja enemmän alkuperäiskielellä ruotsiksi, niin käännökset eivät pääsisi samalla tavalla ärsyttämään.