Peppe hurmasi minut ensinäkemältä; tähän riitti pelkkä vilkaisu teoskaksikon kansikuviin. Peppe pussaamassa ja vihaisena, voi miten söpöä!
Mervi Lindmanin alun perin ruotsiksi ilmestynyt Peppe-sarja kertoo Peppe-nimisestä taapertajasta, varmasti noin vuoden vanhasta pikku pojasta. Peppe on tunteellinen, Peppe on hauska, juuri niin kuin tuonikäiset yleensä ovat, kaikessa tempperamenttisuudessaan. Ensin pussaillaan miltei kaikkea – ei sentään matoa! – ja sitten kiukutellaan, ollaan kuin leijona tai krokotiili ikään. Mutta raivoaminen on rasittavaa, ja sitten Peppe tahtookin olla vain äidin syliin kipuava pikku, pikku pupu.
Kuten sanottua minä ihastuin Peppeen ikihyvin. Mervi Lindmanin ihastuttava kuvitus ja oivaltava taaperohuumori iskivät niin äitiin kuin poikaankin, kun tutustuimme yhdessä näihin kirjoihin. Erityisesti pussauskirja oli pienen koelukijani mieleen, Peppen harmitusta hän ei ehkä täysin käsittänyt – vaikka tarina olikin kuin hänen elämästään ikään.
Jotakin tuttuakin Peppessä oli ja ihmekös tuo, onhan Lindman kuvittanut kotimaisia eturivin lastenkirjoja, kuten Ella ja Siiri -sarjoja jo vuosia.
Suositan ilolla.