Kirja on kronologinen elämäkertaromaani runoilija ja kääntäjä Pentti Saarikoskesta (1937–1983). Teoksen luvut on otsikoitu Saarikosken muutamien käännöskohteiden mukaisesti (Hipponaks, Salinger, Miller…), ja kussakin luvussa kerrotaan kyseisen käännöstyön aikaisesta elämästä ja tekemisistä. Kerronnan lomassa on sitaatteja alkuteksteistä ja käännöksistä, Saarikosken omista teksteistä, kirjeistä ja päiväkirjoista.
Penttikirjallisuutta on jo sen verran, että lisää on paras tarjoilla uudella reseptillä. Robinson ryydittääkin tekstiään ujuttamalla siihen mielikuvitusta ja maagisia (tai ehkä vain symbolisia) elementtejä, korpin, karhun, puhuvan ruohonleikkurin. Korppi on välillä minäkertojana, välillä taustalla. Välillä kertojanääneen pääsee kaikkitietävä Pentti. Ja kirjailijoiden hengetkin puhuvat. Reaalimaailmaan sijoittuvat osuudet ovat pääasiassa faktahkoa, mutta osa toden näköisestäkin on keksittyä tai muunnettua totuutta. Vielä Robinson miksaa intertekstiä ihan muualta. Jälkisanoissa on tilinteko metelisoppaan käytetyistä aineksista.
Kirjan nimi antoi arvata, että kohteesta kerrotaan kepeästikin. Kyllä. Penttianekdootit naurattivat ja penttikliseet tuli kerratuksi. Vaimot ja juomisethan tiedetään. Mutta tapahtui todella, että Saarikoski suomensi kolmisenkymmentä teosta ja julkaisi miltei saman verran omia teoksia, ja toimitti, ja pakinoi, ja kuoli 45-vuotiaana. Robinsonin kirjassa tilaa saavat erityisesti ”uudeksi Agricolaksi” tituleerautuvan Saarikosken kielimieslaadun osoitukset sekä kääntäjäntyö, minkä ohessa Robinson pohtii kääntämistä laajemminkin ja varsin kiinnostavasti, alan mies kun on.
Tässä on helppo ja hauska Saarikoski vasta-alkajille ja edistyneille. Teksti on kuin originaalisuomea lukisi, mutta se on kyllä käännetty englannista (Kimmo Lilja). Ehkä Robinson on kirjoittanut suomivalmista englantia, koska hän osaa myös suomea.