Pennut pelastavat suohirviön on täysin tyypillinen Ryhmä Hau -seikkailu: Joku on pulassa, apuun hälytetään Riku pentuineen ja jonkinkokoisten hankaluuksien kautta päädytään lopulta voittoon. ”Ei tehtävää liika suurta, ei pentua liika pientä!”
Tällä kertaa suo-otus on pelästyttänyt sangen usein pulaan joutuvan pormestari Pujolan, joka on juuttunut juoksuhiekkaan ja kadottanut hänet suoretkelle vieneen kapteeni Turpon veneineen. Kirjan juonesta sen enempää paljastamatta totean, että tämä maistuu varmasti, mikäli Ryhmä Hau sattuu olemaan sydäntä lähellä. Kun peruselementit ovat kunnossa, tuntuisivat tällaiset tiettyyn suosikkisarjaan tai -hahmoon nojautuvat kirjat uppoavan ainakin meillä liki varmuudella. Tarina on televisiosta läpikotaisin tuttu, kuvat napsittu sarjasta kuin myös, mutta niin kirja silti jaksaa kiinnostaa. Yhä uudestaan. Parhautta ovat ne kohdat, joissa lauotaan sarjan vakiolauseita ja tietysti se, että toisella korvalla tahtomattaan televisiosarjaa kuunnellut äitikään ei osaa lukea kirjaa tietynlaista huudahtelevaa intonaatiota käyttämättä. ”Ryhmä Hau on vauhdissa!”
Siis suosittelen, joskin varauksella. Tämä ei ole laatukirjallisuutta, mutta se varmasti on itsestään selvää. Kirja se on kuitenkin ja jos lapsi viihtyy kirjan äärellä, se lienee aina hyvä.