Jarkko Sipilän Pelontekijät-kirja alkaa dramaattisesti: poikansa kiusaamiseen kyllästynyt Paavo Ojala marssii poikansa koululle, kurittaa kiusaajia ja ampuu rehtorin. 15 vuotta myöhemmin Ojala vapautuu vankilasta, mutta on kaikkea muuta kuin tapansa parantanut, kuuliainen yhteiskunnan jäsen.
Pelontekijät on Jarkko Sipilän 21. Takamäki-kirja ja yksi sarjan parhaimmista. Sipilä kuvaa uskottavasti poliisityötä ja sisällyttää tekstiinsä hieman poliittista kipinöintiä. Tarinan juoni on ehjä ja selviää lukijalle samassa tahdissa kirjan päähenkilöiden kanssa. Pelontekijöiden poliisit, aiemmista kirjoista tutut uurastavat konkarit, tekevät työtään eleettömästi, paitsi tietenkin entinen atari-poliisi Suhonen, joka hiihtää aina eri latua kuin muut kollegansa.
Erityisen mukavaa Pelontekijöissä on se, että Suhosen konnakaveri Salmela saa vihdoinkin viimeisen naurun. Sipilä on kiduttanut Salmelaa mitä sadistisimmilla juonikuvioilla pojan menettämisestä ja vankilapahoinpitelystä aina jonkinlaisena rattopoikana pelehtimiseen, mutta Pelontekijät lievittää kelmin kokemuksia. Pelontekijät on oikein rattoisa kesädekkari.