Muistan kuinka ihastuin Elias Vitikkaan jo sarjan ensimmäisessä kirjassa, enkä tiedä miksi! Nyt on käsillä jo viides kirja, edelleen Vitikka kiehtoo ja vieläkään en ymmärrä, miksi. Jokin hänessä on, ehkä se, että Elias on aina pulassa, ihan kaiken aikaa asiat ovat enemmän tai vähemmän pielessä.
Nyt Eliaksen elämässä on surua, koska hyvä ystävä on kuollut. Hänellä on alamaailman firma, jonka toimet ovat vähän niin ja näin. Voiko hän luottaa nykyisiin kumppaneihinsa, Miraan ja Niilaan. Kun sitten eräs ”venekauppa” menee ihan puihin, nousee monta kysymystä eteen.
Elias Vitikka on entinen jääkiekkoilija ja niistä piireistä on sitten jäänyt ystäviä ja ei-ystäviä. Hullu-Rami Seiro on nimensä mukainen, mutta hänellä on asiaa Vitikalle. Seiron tytär on kadonnut ja koska hän itse on posessa, haluaa hän Eliaksen etsivän Tove Seiron. Kiva – siitä alkaakin sitten sellainen työmaa, että meinaa olla hengelle hupaa.
Pian selviää, miksi firman ”venekauppa” ei onnistunut ja sen myötä tulee myös perheongelmia. Elias Vitikka voi huonosti. Sitä alkaa miettiä, kaiken jännityksen pyörteissä, että tästä ei voi selvitä millään, sillä vauhtia ja hemmetin vaarallisia tilanteita on nyt roppakaupalla.
Välillä, kun ehdin huokaista, ihastelin Matti Laineen kykyä luoda uskomattomia tilanteita toinen toisensa perään ja niin yllättäviä käänteitä, että meinasi toisinaan happi loppua. Aivan luokattoman jännää ja kiehtovaa.
Löytyykö Tove? Miksi ihmeessä hän on kadonnut? Kun Toven tekemiset nousevat esiin, niin kappas, kun nouseekin melkoinen ryytimaa. Suuren luokan rikokset pulpahtavat tarjolle ja niiden setviminen aiheuttaa monta hiuksia nostattavaa tilannetta.
Elias Vitikka selvisi, hurraa! Nyt voin jäädä odottamaan hänen seuraavia seikkailujaan. Sillä kyllä, näihin tarinoihin jää pahasti koukkuun!