Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kari Hanhisuannon yhdeksäs kirja ja viides dekkari Pelkopeli on syntynyt erikoisella tavalla: sen tapahtumapaikat ja henkilöt on koottu ehdotuksista, joita kirjailija keräsi kirjoittaessaan julkisilla paikoilla Kemissä. Kirja ei kuitenkaan ollenkaan tunnu paloista ja paikoista kokoon kerätyltä, vaan on päinvastoin hyvin tiivis ja jännittävä kokonaisuus.
Lukija saa heti tekstin alusta lähtien paljon tietoa murhaajasta: tämä kutsuu itseään Timoriksi, tuntee suunnatonta vihaa ja kostonhimoa kanssaihmisiään kohtaan ja tuntee tekevänsä palveluksen ihmiskunnalle murhatessaan uhrinsa. Hän rakastaa sitä pelkoa, jota herättää kemiläisissä ja erityisesti sitä pelkoa, jonka näkee uhriensa silmissä. Hän nälkiinnyttää uhrit, tappaa heidät myrkkyruiskeella ja ripustaa lopuksi pukupussissa näkyville paikoille löydettäviksi.
Timor on siis puhdasverinen psykopaatti ja sadisti, mutta kuka hän oikein on? Ja onko poliisilla, joka tuntuu aina olevan askeleen jäljessä, mahdollista saada häntä kiinni? Poliisivoimista tapauksen parissa ahkeroi rikostutkija Ari Remes alaisineen, mutta huolellinenkaan työ ei näytä tuottavan tulosta, sillä näkyvästä toiminnastaan huolimatta Timor ei hevillä tee virheitä.
Luin Pelkopelin oikein kiinnostuneena. Kirjailija on onnistunut pitämään jännityksen yllä alusta loppuun, ja Timorin henkilökuva on perusteltu ja uskottava. Ehkäpä joitain koukkuja olisi voinut jättää poiskin, jolloin itse tarinan uskottavuus olisi vielä lisääntynyt, mutta hyvä näinkin. Koko tarinassa on jotain hyvin elokuvamaista, ja sen voisi kuvitella kauhufilmin pohjaksi. Vallan pätevä dekkari vaikkapa kesälukemiseksi. Toivoa sopii, että se saa ansaitsemansa huomion.
