Pelkääjän paikalla on erittäin koskettava romaani, ihan kaikella tavalla.
Aapo menettää vaimonsa. Syöpä vie vaimon ja Aaposta tulee pienen tytön yksinhuoltaja. Kirja on kerrottu niin, että siinä on kaksi tasoa, se aika kun Anna on elossa ja se aika kun ei ole. Pääosin Aapo on kirjan kertoja ja kertoo asioitaan Annalle, jota ei enää ole. Tarina tulee todella lähelle. Lukija voi peilata siinä omia tuntojaan, etenkin sellainen lukija, joka on joskus läheisensä menettänyt.
Vaikka tarina on niin surullinen, siinä on huumoria, sellaista ihanan lohduttavaa huumoria. Arkista tilannekomiikkaa, ei mitään turhaa vitsailua. Kun eräällä sivulla lukiessaan itkee, niin jo seuraavalla nauraa, kyynelten lomitse.
Aapo on jotenkin niin todellinen. Vaimon menetys on vaikea, mutta on pakko selviytyä, sillä on lapsi, jolle haluaa parasta. Ei lapsen tarvitse enempää kärsiä, kun on jo äidin menettänyt.
Kaikki se, jota kirjassa kuvataan, tuntuu niin aidolta, niin se vaan on. Läheinen on poissa ja elämän on jatkuttava, jaksaa tai ei. Laura Lehtolan kerronta tuntuu hyvältä, sitä on helppo lukea, huolimatta siitä, että on välillä nielemistä. Toisaalta se taas palkitsee sillä, että tekstistä välittyy se lohdutus, sellainen selviytymisen maku.
Kun Aapo tapaa Veeran, niin siitä tietää, että kaikki vielä järjestyy. Onneksi Veera on tolkun nainen. Tietää, että Anna on, siellä jossain taustalla…
Kerta kaikkiaan aivan mahtava kirja!