Tuula T. Matintupa on tuottelias rikoskirjailija, joka on tullut tunnetuksi etenkin Aleksanteri Piiposta kertovista dekkareistaan. Nyt hän on luonut uuden hahmon, ylikonstaapeli Alina Männyn, joka on ratkonut rikoksia jo kirjoissa Syntymään tuomittu (2012) ja Laululintu (2013).
Nyt Alina törmää harmikseen entiseen miesystäväänsä Antti Kallioon, joka on palkattu konsultiksi paikalliseen nettipelifirmaan, Pelitaloon. Antti osoittautuu kaikinpuolin epämiellyttäväksi narsistihahmoksi, mutta pian Alina saa uutta ajateltavaa, kun Pelitalon toimitusjohtaja Mikael löydetään ammuttuna. Epäilykset kohdistuvat ainakin Mikaelin vaimoon Carolaan, Carolan läheiseen ystävään Ismoon, mutta eniten Pelitalon nuoriin työntekijöihin. Monellakin tuntuisi olevan syytä murhata Mikael, joka on suunnitellut myyvänsä yrityksen ulkomaille.
Pelitalo on vankka perusdekkari, joka ei herättäne intohimoja suuntaan jos toiseenkaan. Kirja on sen verran lyhyt, että rikosjuoni jaksaa kuitenkin pitää mielenkiintonsa hyvin loppuun asti. Loppuratkaisu ei sekään päätä huimaa yllättävyydellään, mutta pieni koukku tarinaan on sentään jätetty ihan vihoviimeiselle sivulle. Alina alkaa nyt vähitellen kolmannessa kirjassaan muodostua elävämmäksi henkilöksi, mutta jollain tavalla sivuhenkilöt tuntuvat todenmukaisemmilta.
Kaikesta huolimatta pidin tästä kirjasta jonkin verran; se ei mässäillyt verellä tai väkivallalla, vaan kertoi näppärästi näppärän tarinan. Eräänlaista peruskauraa suomalaisen dekkarin ystäville siis.