Henrik on aivan tavallinen kaveri, no, vähän saamaton ehkä. Häntä ei huvittaisi tehdä typeriä töitä ja koulutuskin on jäänyt vähän kesken. Toki hän pitää juomisesta ja bailaamisesta sekä tietokonepeleistä… Siksi ei olekaan ihme, että hän innostuu löytäessään eräänä krapula-aamuna metron penkiltä tuliterän kosketusnäyttöpuhelimen. Erikoisen ja kalliin näköisen, joka ei vain tunnu ensin toimivan. Kunnes näytölle ilmestyy teksti: ”Haluatko pelata peliä? Kyllä tai Ei”. Henrik ei voi vastustaa kiusausta ja painaessaan Kyllä-vastausta hän ei todellakaan arvaa mitä tulee tehneeksi.
Peli alkaa. Pelinjohtaja antaa tehtäviä, ensin helppoja, jotka hän samalla kuvaa puhelimellaan ja tehtävät ilmestyvät nopeasti videoklippeinä valikkoon. Harmi vain, että aina joku on Henrikiä parempi. Toki hän saa suosiota sekä rahallisen palkkion. On vain yksi ehto: Pelistä ei saa kertoa kenellekään, rangaistuksen uhalla. Kun tilanteet ajautuvat yhä kinkkisimmiksi ja Henrikin sisko, joka sattuu olemaan poliisi, joutuu myös sotketuksi asiaan omalla tahollaan, on paniikki lähellä.
Henrik ei ole missään nimessä tyhmä ja hänellä on tuttuja. Käy selville, että erään aikanaan servereitä asentaneen henkilön mielestä kyseessä on maailmanlaajuinen ketju, jolla ehkä on ohjattu isompiakin tapahtumia kuin kukaan voisi kuvitellakaan. Ehei, ei Henrik nyt niin typerä ole, että tähän uskoisi. Mutta jotain on tehtävä – hän haluaa mukaan peliin uudelleen. Hän on koukussa! Selville tulee yhtä jos toistakin ja Henrik joutuu hieman suurempienkin rötöstelyjen tielle lähes tahtomattaan.
Erinomaisen pätevä jännäri lajissaan, ainakaan juuri tämän tyyppistä juonta en muista käytetyn ja tämähän toimii kuin junan vessa. Kirjaa ei malta jättää kesken ja hulluinta ehkä on, että lopulta alkaa jo itsekin olla valmis taittelemaan foliopipon päähänsä sekä uskomaan erittäin laajaan salaliittoteoriaan.
Anders de la Motte on entinen poliisi, joka tuntee hyvin IT-alaa. Kuvaus on erittäin uskottavaa, samoin pelislangi ja muutenkin kokonaisuus toimii. Pientä hyytymistä huomasin jossakin vaiheessa, mutta se ohittui nopeasti. Keskimääräistä huomattavasti parempi ja ajankohtaisempi jännäri, joka houkuttelee selkeästi myös nuorempaa lukijakuntaa.
Suosittelen, minut tämä vei täysillä mukanaan. Kaikille tietokonepeleistä, IT-alasta ja internetin synkistä syövereistä kiinnostuneille erittäin taidokasta luettavaa. Tämä on de la Motten ensimmäinen romaani sekä ensimmäinen osa trilogiasta, joka toivottavasti suomennetaan kokonaan mahdollisimman nopeasti!