Jalkapallossa on monta tähteä, mutta vain yksi legenda. Vain yksi, joka ansaitsi itseoikeutetun liikanimen Kuningas peliuransa aikana. Yksi ainoa pelaaja, joka on ammattilaisuransa aikana onnistunut maalinteossa käsittämättömät 1283 kertaa. Hän on Pelé. Pelén omaelämäkerta ilmestyi ensi kerran sopivasti neljä vuotta sitten ennen Saksan MM-kisoja, ja nyt juuri Etelä-Afrikan kisojen kynnyksellä ilmestyy kirjan pehmeäkantinen toinen painos.
Edson Arantes do Nascimento syntyi vuonna 1940 pienessä ja köyhässä brasilialaisessa kylässä. Lapsuutensa hän pelasi paljain jaloin jalkapalloa kotikaupunkinsa kaduilla, eikä koulunkäynti juurikaan kiinnostanut. Onneksi nuorella Edsonilla oli poikkeuksellisen paljon lahjoja jalkapalloon, joten jo alle 16-vuotiaana hän liittyi Santosin ammattilaisjoukkueeseen. Jossakin vaiheessa, kuten brasilialainen tapa vaatii, Edsonille tarttui maalivahti Bilen mukaan lempinimi Pelé, ja tämän jälkeen koko maailma on tuntenut hänet tällä nimellä.
Pelé edusti Santosta lähes kahden vuosikymmenen ajan ja pelasi Brasilian maajoukkueen mukana neljä kertaa MM-tasolla. Hän voitti maailmanmestaruuden vuosina 1958, 1962 ja 1970. Santoksen vuosien jälkeen hän pelasi vielä vähän aikaa New Yorkissa, jonka jälkeen hän on vaikuttanut urheiluelämässä ja politiikassakin aina ministerinpestiä myöten. Omaelämäkerrassaan Pelé kertoo saavutuksistaan aidon omanarvontuntoisesti ja turhia nöyristelemättä. Toisaalta hän kertoo myös toisesta ominaisuudestaan, tietystä herkkäuskoisuudestaan, joka on johtanut hänet erityisesti moniin taloudellisiin vaikeuksiin epäonnistuneiden liiketoimien myötä. Pelé kertoo myös tärkeästä suhteestaan perheeseensä ja lapsiinsa, ja pahoittelee, ettei suuruutensa vuosina ehtinyt olla kotona niin paljon kuin olisi pitänyt. Lisäksi Pelé kertoo tunteikkaasti koko elämäänsä vaikuttaneesta uskostaan. Itse asiassa nykyään Brasilian maajoukkueelle tutut rukouspiirit suurkisoissa ovat alkujaan Pelén perustamia.
Kaikkien aikojen suurimman jalkapalloilijan elämäntarina olisi kuitenkin ansainnut paremman kirjan. Kaikki kiinnostavat asiat toki kirjasta löytyvät, mutta valitettavan sekavasti esittyinä. Jotkut pienenpienet tunteelliset anekdootit lapsuudesta vievät sivutolkulla tilaa kun taas kokonaiset vuodet ja pelitoverit ohitetaan nopeasti. Lisäksi paikoin Pelé sortuu selittelemään aivan omituisia asioita epäloogisissa kohdissa. Edes kahden toimittajan, Orlando Duarten ja Alex Bellosin (jonka oma kirja Futebol — brasilialainen elämäntapa kuvaa brasilialaista jalkapalloa huomattavasti kattavammin ja kiinnostavammin), kirjoitusapu ei poista sitä tosiseikkaa, että maailman paras jalkapalloilija ei ole maailman paras kirjailija. Toisaalta tietyistä selkeistä puutteistaan huolimatta suosittelen kuitenkin tutustumaan tähän opukseen, jos Pelé henkilönä ja pelaajana kiinnostaa.