Vapaa toimittaja ja kirjailija Aleksandr Manzos on monelle aktiiviselle tietokonepelaajalle tuttu laajasta digitaalisia pelejä käsittelevästä kirjallisesta tuotannostaan. Hänen erityisosaamistaan ovat valtavirran ulkopuolelle jääneet digitaaliset pelit ja näitä pelejä Pelattu elämä : Miten pelit tekivät minusta minut esittelee useamman.
Manzos keskittyy kuvaamaan sitä, miten pelit ovat häneen vaikuttaneet ja miten ja miksi hän on päätynyt pelaamaan juuri näitä massayleisön unohtamia pelejä. Pelien parissa kasvaneet ja aktiivisesti pelejä harrastavat kykenevät samastumaan kirjoittajan kuvauksiin pelien vaikutuksesta yksilön ajatusmaailmaan ja omakuvaan ja vähemmän pelanneille teos on erinomainen ovi pelaamisen ja pelaajien maailmaan.
Manzos käy myös läpi digitaalisten pelien kulttuuriin liittyviä lieveilmiöitä, kuten pelikulttuurin toksisuutta ja häirintää, jota monet nettipelaajat ovat kokeneet sukupuoleen, etnisyyteen, uskontoon ja seksuaalisuuteen liittyen. Lieveilmiöt avautuvat lukijalle sekä yleisellä tasolla että kirjoittajan omien kokemusten sekä oman mielipiteen kautta, mikä yhtäältä tarjoaa yleisemmän tarttumispinnan näihin pelaamisen ongelmakohtiin ja toisaalta tekee tekstistä myös syvästi henkilökohtaista.
Useamman vuosikymmenen digitaalisia pelejä pelanneena joudun tunnustamaan, etten tuntenut isoa osaa peleistä, joita kirjassa nimeltä käsitellään, ja jotka ovat tehneet kirjan kirjoittajasta sen kuka hän on, mutta tästä huolimatta Pelattu elämä piti minut otteessaan. Uskon, että kaltaisilleni pelureille kirjalla on paljon annettavaa; minulle sillä ainakin oli. Digipelien maailmaan tutustumaan vasta alkaneille kokonaisuus johtaa kuitenkin mielestäni hieman turhan syvään pelikulttuurin ja digipelaamisen päätyyn.