Arndt Pekurinen (1905–1941) on Suomen tunnetuin aseistakieltäytyjä. Hän oli vakaumuksellinen pasifisti, jonka näkemyksille ei nuoren kansakunnan viranomaisten silmissä ollut sijaa. Hänet tuomittiin vankeuteen kutsunnoista kieltäytymisen vuoksi, ja hän joutui Lapuan liikkeen kyydittämäksi. Lopulta Pekurinen teloitettiin toisen maailmansodan aikana. Vaikka Suomeen saatiin – Arndt Pekurisen aktivismin myötävaikutuksella – laki siviilipalveluksesta vuonna 1931, todellista mielipiteen vapautta ei Pekurinen elinaikanaan saanut maistaa.
Jarkko Räihän sarjakuvaromaani Pekurinen keskittyy 1930-luvun taitteen ympäristöön, jolloin Arndt Pekurinen joutui vuosikausien vankilakierteeseen. Vaikeimmillakaan hetkillä hän ei hylkää päävakaumustaan: aseeseen hän ei tartu, vaikka aseella uhattaisiin!
Kyydittäjäni olivat väärässä, jos he kuvittelivat väkivallan ja uhkailun muuttavan maailmaa paremmaksi. Luulivatko he, että lopettaisin rauhan puolustamisen tähän?
Räihän piirrostyyli on melko yksinkertainen, rosoinen jopa, eikä täysin minun mieleeni. Tarinankuljetus sen sijaan on taitavaa, kohtaukset leikkauksineen on valittu hyvin. Tekstin ja kuvien suhde on hyvä, ja teosta on helppo seurata.
Jarkko Räihä kuvaa Pekurisen idealistisena oman aatteensa täysin sisäistäneenä ja itsensä kanssa sinut olevana hahmona. Pekurisen tapa löytää kaikista tilanteista jotain rakentavaa on kaunis, luo uskoa humanismiin. Ehkä rauha kerran tulisi, jos kaikki ajattelisivat kuin Arndt Pekurinen, mutta sen toivominen lienee utopistista haihattelua. Yhtä kaikki Jarkko Räihän Pekurinen on tutustumisen arvoinen teos.