Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jo vuonna 1939 ensinaukaisunsa naukaissut Pekka Töpöhäntä viihtyy yhä edelleen parrasvaloissa. Tuo varmastikin Ruotsin kuuluisin kissa, kiltti, ystävällinen ja reilu, on vielä nykyäänkin hahmo, jonka uskaltaisin väittää ihastuttavan monia lapsia. Pekka-kirjojen painoksia on tullut sekä mennyt ja tulee yhä edelleen. Kuitenkin, jotta kirjailija Gösta Knutssonin ajaton, tärkeä viesti, jonka pääasiallisena tarkoituksena oli välittää kaikkien ihmisten yhdenvertaisuutta, säilyisi parhaimpana mahdollisena myös tämän päivän lukijoita ajatellen, on tarinoita täytynyt hieman muokata – tietysti alkuperäänsä syvästi kunnioittaen.
Nyt esittelemäni kirjakaksikko lukeutuu kuvakirjasarjaan, jonka tekijät ovat toteuttaneet juuri näin; varovasti alkuperäisiä tarinoita ja kuvituksia muokaten. Mukana on joitakin uusia kissoja ja täysin uusiakin tarinoita, mutta pääasia kuitenkin pysyy: Pekka jaksaa aina olla kiltti, siitäkin huolimatta, että ilkeämielinen Monni koittaa keinolla millä hyvänsä pahoittaa hänen mieltään. No, paha saa näissä tarinoissa poikkeuksetta palkkansa – eli toisin sanoen Monni se on se, jolle lopuksi aina nauretaan.
Pekka Töpöhäntä maalla saa alkunsa siitä, kun Metsäkulman Murre järkyttyy kotitilallaan näkemästään omituisesta otuksesta. Mikä se oikein on?! Kirahvi, kameli vai kuitenkin strutsi? Ensimmäisenä otusta katsomaan sännännyt Monni saa loistoidean Pekka Töpöhännän nolaamiseksi. Tarvitaan vain kilpailu, kaikki kissat koolle ja esitys alkaa olla valmis. Totuttuun tapaan Pekka on kuitenkin Monnia ovelampi ja ilkimys saa jälleen pitkän nenän.
Tarinassa Pekka Töpöhäntä ja kummitus Pekka saa tietää ihmisten suunnittelemasta suuresta ilotulituksesta. Koska kissat eivät tiedä mitään paukkupommeja pahempaa, Pekka saa idean yhteisestä tuomiokirkkoon piiloutumisesta. Muiden kissojen kehuessa Pekkaa sekä tulevasta varoittamisesta että turvapaikan järjestämisestä, Monni puhisee kiukusta ja kokee, että Pekka on ansainnut osakseen kunnon naurut. Pilli ja Pulla apunaan Monni kehittelee jekun Pekan pelästyttämiseksi tuomiokirkossa. Onhan tuo hännätön katti tehtävä muidenkin silmissä naurettavaksi. No, kuinka arvata saattaa, kaikki ei mene ihan Monnin suunnitelmien mukaan ja naurun alaisuuteen ei taidakaan joutua Pekka, vaan ihan joku toinen.
Näin. Kun uskaltaa olla kiltti ja varsinkin oma itsensä, pärjää elämässä yleensä paremmin – ainakin jos Gösta Knutssonia on uskominen. Kyllä näitä Töpöhäntiä yhä edelleen on mieluista vinkata.
