Outi Pakkasen Peili on Anna Laine -dekkari, jossa ei verellä ja väkivallalla mässäillä ja hyvä niin. Paljon mielenkiintoisempaa on se psykologinen jännitys, joka kertoo ihmismielestä ja sen omituisista jutuista.
Helmi on viisivuotias ja melkoisessa pyörityksessä. Hän asuu isänsä kanssa isän uuden vaimon kanssa. Uusi vaimo Lillan on ominut Helmin niin omakseen, että jo se herättää kummastusta. Samoin Lillanin äiti Greta. Helmin oma äiti on Jutta, joka on viettänyt melkoisen vapaata elämää ja haluaa nyt ruveta luomaan suhdetta omaan tyttäreensä. Jutan äiti on Violetta, joka myös haluaisi tavata Helmiä. Tuntuu, että kaikki haluavat Helmin. Sitten Helmi katoaa…
Paljon on vanhempi-lapsi-suhdetta, niin aikuisen kuin lapsenkin näkökulmasta ja se tekeekin Peilistä niin kiinnostavan. Lisäksi helppotajuinen teksti ja Helsinki, aina ihana Helsinki, tulee niin lähelle.
Anna Laine tuskailee edellisessä dekkarissa alkaneen parisuhteen vuoksi. Itsenäinen nainen on ihan kujalla, kun kuvioissa pyörii mies, joskin ihana mies. Silti siinä sivussa Anna löytää Helmin ja kaikki päättyy jokseenkin hyvin, vaikka jotain jää kyllä lukijan omaksi iloksi arvailtavaksi.
Peilin lukee lähes yheltä istumalta, sillä jokin kummallinen maagisuus kirjassa on, ettei sitä raaski jättää hetkeksikään tai jos on ihan pakko, niin silti se kulkee mukana.