Ritajärvi on pieni ja melko unelias kirkonkylä itärajan pinnassa. Sen ortodoksista seurakuntaa johtaa leskipappi isä Lasse; kirjan tapahtumat nähdään ensisijaisesti hänen lukioikäisen tyttärensä Marian näkökulmasta. Maria laulaa kirkkokuorossa ja osallistuu aktiivisesti jumalanpalveluselämään, mutta harrastaa myös nuorten tavanomaisia rientoja kotibileineen.
Sitten Marian elämä pysähtyy: hänen paras ystävättärensä Anniina joutuu auton yliajamaksi, mikä herättää Mariassa sekä suunnattoman surun ystävän kuoleman johdosta että varhaiset muistikuvat oman äidin ennenaikaisesta lähdöstä, sillä myös Mirja-äiti kuoli autoonnettomuudessa.
Samaan aikaan kylällä tehdään useita havaintoja susista, mikä saa aikaan monenlaisia reaktioita. Suurpetojen vastustajat ja suojelijat tiivistävät rivejään, ja etenkin metsästysseura alkaa kokoontua uutta intoa täynnä.
Pedot on esikoisteokseksi erittäin taitava romaani. Sen kieli on lyyristä, aistimusvoimaista, välillä tosin ehkä vähän liiankin koukeroista, niin että tiivistämisen varaa olisi ollut, mutta se voidaan varmaankin antaa esikoiskirjalle anteeksi.
Teoksessa kuuluu monta ääntä: nuoren Marian ja isä Lassen lisäksi puheenvuoron saavat muutkin kyläläiset, Marian nimikkopyhä Maria Egyptiläinen ja tietenkin sudet itse. Ortodoksisuus on kuvattu kauniilla ja herkällä tavalla; se ei Ritajärven kylässä ole tukehduttavaa ja elämänkielteistä. Ehkäpä jotkut yksityiskohdat jumalanpalveluksista ja ikoneista oli kuvattu turhankin seikkaperäisesti, mutta aitoa tunnelmaa ne joka tapauksessa loivat.
Luin tämän kirjan oikein mielelläni ja toivon jatkoa Vuokko Sajaniemen kirjailijanuralle.