Komisario Guido Brunetti on jälleen mietteissään. Kanavasta on löytynyt murhatun miehen ruumis ja hän on aivan varma, että on nähnyt miehen elävänä jossakin. Komisario miettii aikansa ja internetin ihmeiden aikakautena tuloksiakin löytyy nopeasti; mies oli ollut sivustakatsojana maanviljelijöiden maitomielenosoituksessa.
Paljastuu myös, että uhri oli eläinlääkäri. Oman työnsä ohella hän teki teurastamossa tarkastuksia, joissa liha hyväksyttiin ihmisravinnoksi kelpaavaksi. Mutta miksi joku halusi tappaa hänet? Miten tähän liittyy viehättävä sihteeri, jolla on yllättävää varallisuutta ja joka on seurannut johtajaa työpaikasta toiseen?
Komisario joutuu pohtimaan – itse varsinaisena herkkusuuna – lihan tehotuotannon eettisyyttä ja teuraseläinten kohtelua tutkiessaan tätä monimutkaista juttua. Harva poliisi on joutunut vierailemaan teurastamolla ja tämä järkyttää monia julmuuksia nähnyttä poliisia melkoisesti. Mikä yhteys näillä kaikilla on toisiinsa, selviää lopulta komisarion omien aavistusten sekä aivotyöskentelyn perusteella. Suurimpana apuna toimii toki toimiston erinomaisen pätevä voima, signorina Elettra, joka hallitsee tietotekniikan yllättävän hyvin. Jopa niin hyvin, että joku saattaisi pitää häntä hakkerina. Itse hän vain mainitsee tuntevansa ihmisiä hyvinkin tarpeellisissa paikoissa.
Tämä on Donna Leonilta jälleen erinomainen Guido Brunetti -sarjan dekkari, jossa komisario paneutuu murhan ratkaisemisen lisäksi sekä teuraseläinten kohteluun, ruuan puhtauteen ja tavalliseen tapaansa Italian mittavaan korruptioon ja poliittisiin lehmänkauppoihin – tällä kertaa jopa kirjaimellisesti. Komisario muistelee haikeana myös vanhaa, puhdasta Venetsiaa ja huolestuu muutenkin ympäristön saastumisesta, vaikka asiantuntijat ovatkin olleet suunnitelmissaan toista mieltä.
Kuten aina, tässäkin dekkarissa syödään ja nautitaan siitä sekä hyvistä juomista, käydään keskusteluja kulttuurista sekä eletään tuttua Brunettin perhe-elämää ja keskustellaan Venetsian tilanteesta.
Suosittelen sarjaan aikaisemmin tykästyneille, mutta tämän voi lukea mielestäni myös aivan itsenäisenä teoksena. Brunettin tutkimuksissa on aivan oma, erityinen tunnelmansa ja niissä sivutaan usein nykypäivän Italian ongelmia, tällä kertaa ehkä jopa koko Euroopan laajuisesti.