Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pave Maijanen on monelle, todella monelle sellainen muusikko, josta ei ole voinut olla pitämättä. Hän kuului vahvasti nuoruuteni voimahahmoihin, jonka biiseistä sai virtaa ja joita vaan jaksoi kuunnella loputtomiin ja edelleen ne ovat sykähdyttäviä.
Tommi Saarela on aivan loistavasti antanut äänen tässä kirjassa nimenomaan Pave Maijaselle itselleen. Saarela ehti haastatella Pavea ja lukuisia Paven kanssa työskennelleitä niin, että kirjasta tuli sellainen paketti, jonka parissa viihtyi kerrassaan mainiosti. Kirja etenee kronologisesti aina Paven lapsuudesta siihen, kun Pave itse kirjoittaa loppusanat. Ne loppusanat ovat sellaiset, missä Pave kertoo sairaudestaan ja kyllä – nostattavat vettä silmiin. Pave ei kuitenkaan ehtinyt nähdä kirjaa, kun se ilmestyi.
Elämän nälkä on yli 500-sivuinen ja siinä on runsaasti kuvia, jotka mukavasti tukevat kirjoitettua tarinaa. Monta tuttua juttua tulee vastaan, kun ja jos on lukenut muita suomalaisia muusikkoelämäkertoja, mutta silti ne antavat kuvan Paven näkövinkkelistä. Lähdeluettelo on huikea ja samoin hakemisto.
En ole juurikaan koskaan kuullut Pave Maijasesta mitään negatiivista ja se tulee ilmi tässäkin kirjassa. Pave oli sellainen, ei kiukutellut, ei ottanut yhteen kenenkään kanssa, vaan oli sellainen lehmänhermoinen ja niin ammattinsa taitaja, että sitä arvostettiin joka taholta. Yhteistyötä tehtiin vähän joka taholla, kuten Hurriganes, Dingo ja moni muu. Oli Euroviisuja ja Mestarit lavalla.
Pave sai hyvät eväät jo lapsuudessaan, sillä hänellä oli kannustavat vanhemmat. Kun oli jo alusta asti selvää, että musiikki on se juttu, niin viis muusta. Musiikki vei ja saneli elämän kuviot, mutta siinä sivussa tai rinnalla oli perhe ja sen kanssa vietetty aika, etenkin Kesälahdella olevalla kesäpaikalla. Pave oli hyvä kokki, jolta onnistui jopa ruisleivän teko.
Ennen kaikkea Pave oli nöyrä tekijä, ei mikään turhan huutelija. Hän ei nostanut itseään jalustalle, vaan mieluiten nosti muita. Tällaisia tekijöitä on harvassa. Pakko mainita vielä, että tämän kirjan tekijä on myös sellainen, antoi Pavelle tilaa olla sankari ja toi sen julki Paven äänellä, ei omallaan – se on taito!
Tätä kirjaa ei voi selittää, se on luettava! Olen äärimmäisen iloinen, että sain tämän kirjan kokea – asetan sen suurena aarteena hyllyyni ja aion palata sen pariin vielä monta kertaa.
Kiitos Pave ja kiitos Tommi!
Tää niitä aamuja on kun en tiedä
Kannattaako nousta vai jäädä
Vetää peitto yli pään
Ja hautautua alle kivisen kuoren
Aamuyössä sydän yksin lyö
Eikä pääse läpi surujen vuoren
Pelko pimeyttä pitkin liikkuu
Tuntuu niin kuin päivää ei tulisikaan
Ja silloin kun henkäys aamutuulen
Jokin täyttää tämän pienen huoneen
Se mut viimeinkin herättää
Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästä
Minut pystyyn kiskaisee
Elämän nälkä istuu olkapäällä käskee lähde jo täältä
Mua eteenpäin rohkaisee
Elämän nälkä
Eteenpäin rohkaisee
Verhot sivuun liukuu ja katson
Kuinka valo pois työntää varjon
Joka sieluni yöhön kietoi
Vaikka irti siitä päästä tahdoin
Kun olin maahan lyöty eikä kukaan
Voinut yli syvän virran mua kantaa
Elämä välissä taivaan ja maan
Elämä syksyyni valonsa tuo
Ja silloin kun henkäys aamutuulen
Se täyttää tämän pienen huoneen
Se mut viimeinkin herättää
Elämän nälkä
-Pave-
