Wikipedian mukaan sana pastoraali merkitsee paimenidylliä, paimenrunouden aiheisiin liittyvää musiikkia, näyttämöteoksia ja kuvataidetta. Pastoraali on ihan osuva nimi Aki OIlikaisen kolmannelle romaanille.
Pastoraali sijoittuu itäsuomalaiselle maaseudulle. Aatu ja Elina ovat ostaneet Reinon lapsuudenkodin Vilhon ja Sirkan naapurista. Aatu on hankkinut kunnon lauman lampaita, vaikka ei hänestä muuten mieheksi juuri ole. Leena ja Esko asuvat pihapiirin uudessa talossa. Leenan sisarentytär Meri on saapunut kaupungista muutamaksi viikoksi isovanhempiaan tapaamaan. Aatun ja Elinan poika Kaius on Merin kanssa sopivasti samanikäinen nuoren lemmen läikähdellä. Reino on tullut hautaamaan veljensä kotikylän multiin.
Pitkään mennään hiljaa. Aki Ollikainen rakentaa kesäistä maalaisidylliään rauhallisesti, lyhyin luvuin, pieniin yksityiskohtiin kerrallaan keskittyen. Luonto tulee lähelle: sudet, korpit, hauet, kyyt. Ollikaisella on aikaa ottaa pieni pala jotain oikeaa, jotain käsinkosketeltavaa, vähitellen mukaan. Vaikka alun perusteella sitä ei uskoisi, on Pastoraalin loppu raju ja sysimustassa huumorissaan jo makaaberin puolelle taittava. Itselleni tuli kieltämättä yllätyksenä se, mihin Ollikainen tarinansa vie.
Kaunis ja tiivis kieli on Aki Ollikaisen vahvuus. Hänen aiemmat romaaninsa ovat olleet melko lyhyitä, tarkkaan rajattuja tarinoita, joissa sivupoluille ei ole ollut sijaa. Ei Pastoraalissakaan juuri jaaritella. Lopulta kaikki elementit liittyvät yhteen. Lyhyestä virsi kaunis: kannattaa lukea!