Pastellikaupunki edustaa hieman toisenlaista M. John Harrisonia kuin Eilisen mystinen sydän. Tämä varhainen, pieni romaani on miekkaa ja magiaa, joskin magian sijasta – tuntuvasti omaperäisemmin – käytetään muinaisten kansojen huipputeknologiaa, jota maan nykyiset asukkaat eivät enää täysin ymmärrä.
Viriconiumin, johon Harrison on kirjoittanut useammankin tarinan, kuningatar puolustaa kaupunkiaan pohjoisen valloittajia vastaan. Entisten sotien entiset sankarit methvenit nousevat puolustamaan kuningatartaan, niiltä osin kuin ovat yhä hengissä. Tilanne vaikuttaa epätoivoiselta, mutta mystinen metallilintu tuo kummallisen viestin, joka saattaa kuin saattaakin auttaa.
Melko suoraviivainen tarina on sinänsä melko vaatimaton, mutta Viriconium on mielenkiintoinen, omaperäinen maailma. Tarina on sikäli melko nopealukuisena vaatimansa ajan arvoinen; takakansiteksti kehuu lisäksi kirjaa modernin brittiläisen tieteiskirjallisuuden keskeiseksi teokseksi ja merkittäväksi vaikuttajaksi. Mikäs siinä: ei hullumpi, jos ei erityisen mieleenpainuva mestariteoskaan.