G.H., nainen, kuvanveistäjä, astuu Rio de Janeirossa olevassa kodissaan palvelijansa huoneeseen. Palvelija on lähtenyt ja nainen aikoo siivota huoneen.
G.H. odottaa huoneen olevan siivottomassa kunnossa, kaaoksen vallassa – kuinka palvelija olisi ehtinyt oman huoneensa siivota, olihan hänellä siivottavaa muutenkin riittävästi – mutta se onkin todella siisti. Kuin mielisairaalassa, josta kaikki vaaralliset esineet on viety pois.
Seinällä vain on hiilipiirros, johon palvelija on luonnostellut miehen, naisen ja koiran. G.H. päättelee tästä palvelijan, mustan naisen, jonka kasvot ja nimen G.H. on jo unohtanut, vihanneen häntä.
Kaapista ryömii kuitenkin esiin torakka. Nainen säikähtää, lyö oven kiinni ja murskaa torakan oven väliin. Siitä alkaa mystinen matka identiteetin ytimeen: G.H.
Passio on vaikea kirja; mitäpä sitä kiertelemään, ei tästä juuri tolkkua saanut. Kiehtova se kuitenkin oli, mielenkiintoisella tavalla vimmainen ja raivokas. Arvoitus, joka ei takuuvarmasti aukene ensimmäisellä lukemisella.
Suomentaja Tarja Härkönen on paitsi tehnyt siivoa jälkeä käännöksen kanssa, myös kirjoittanut selventävät jälkisanat, jotka valottavat teoksen taustoja ja Clarice Lispectorin elämää.