”Mainonta ja markkinointi sekä politiikka, joka tätä nykyä läheisesti muistuttaa niitä, ovat tupaten täynnä niin kertakaikkista paskapuhetta, että sitä voisi useinkin käyttää eittämättömänä ja klassisena tyyppiesimerkkinä itse käsitteen sisällöstä.”
Princetonin yliopiston emeritusprofessori Harry G. Frankfurt, eräs maailman johtavista moraalifilosofeista, kirjoittaa nasevassa pikku pamfletissaan mukaansatempaavasti paskapuheen syvimmästä olemuksesta. Frankfurt ottaa esimerkkejä sanakirjoista ja kirjallisuudesta ja luokittelee ja jäsentelee taidokkaasti useita humpuukin ja valehtelun, sekä itse termin ”bullshit” käyttötapoja ja tunnuspiirteitä. Analysoitavat tekstilähteet ovat arvovaltaisia: löytyy niin Wittgensteinia ja kirkkoisä Augustinusta kuin myös Oxford English Dictionaryakin.
Kovin vakavissaan ei tätä pikku kirjasta kannata ottaa. Frankfurt leikittelee sanoilla ja käsitteillä niin, että hymy kirpoaa helposti paatuneimmankin lukijan huulille. Mukavan ironinen tutkielma ei vaadi paljoa aikaa, mutta jättää hyvän mielen ja toisaalta halun palata uudestaankin sen sivuille. Paskapuheesta on pakkohankinta kaikille maailman paskanjauhajille.