Tämä kirja on sellainen paketti, että siinä on ihan kaikki. Ihan kaikista herkimmille mielensäpahoittajille tätä ei uskalla suoralta kädeltä suositella, koska paska mainitaan joka sivulla ja usein. Lähes kateellisena luin tämän, että miten voikin paskaa käsitellä niin monelta kantilta. Miten olikin mielenkiintoinen kirja meille kaikille jokapäiväisestä asiasta! Pakko tunnustaa, että kyllä luin sen aikaisemmankin tuotoksen vuodelta 2007.
Parhaiten mieleen jäi kirjasta historia, kuinka eri aikoina ihmiset ovat tarpeensa suorittaneet. Jos joskus antiikin aikana on ollut sellaisia ”vessoja”, joissa on porukalla suoritettu ulostus ja samalla vaihdettu kuulumiset, niin kun nykyaikaan vertaa, niin onpa harppaus. Nyt on niin, että ihan kuin olisi ymmärrettävä, ettei kukaan enää paskanna, korkeintaan käy pissillä.
Sitten pidin tavattomasti siitä tietomäärästä, mitä kirjassa oli. Ylipäätään ruoansulatuksesta ja siihen liittyvistä sairauksista, jotka tuntuvat ajan myötä vaan lisääntyvän. Sekin, että on olemassa paskapankki, mistä voi siirtää sairaaseen suoleen terveen suolen paskaa. Oli miten vaan, että ajatus naurattaa, mutta jos se auttaa, se on hieno asia.
Pissa- ja kakkajutut ovat jotenkin hävettäviä, niin yritetään vitseillä sammuttaa häpeää. Mutta miksi paska on tabu? Sekin kerrotaan. Kaikki tähän kirjaan kootut ihmisten kertomat paskajutut ovat niin huvittavia, että nauratti moneen kertaan ja ihan pakko myöntää, että kyllähän sieltä vertaistukeakin tuli. Kukapa ei olisi ollut jossain tilanteessa, jossa paska näyttelee pääosaa ja sinä itse sivuosaa.
Paska ja taide! Kaikki on käytetty, niin elokuvissa kuin biiseissäkin ja niistä on kattavat listat. On käsitelty paskaan liittyvä taide ja teatteri (monet eivät voi ikinä unohtaa sitä yhtä…); puhumattakaan sitten kirjallisuudesta, muutama on siitä osanut kirjoittaakin.
Paska ja julkisuus – no, aina kerrotaan, että prinsessat ei pasko, mutta kyllä nekin tekee sitä, mutta niissä piireissä ei vaan paskatarinoilla kerskailla. Toisin saattaa olla osalla muusikoilla ja näyttelijöillä, joille se on ihan toinen juttu. Muusikoiden kakkakepposet saavat myös osansa tässä opuksessa.
Tässä kirjassa on siis kaikki pengottu, tongittu syvältä, haisteltu ja ennen kaikkea varmaan tikun kanssa käännelty kaikki, että on saatu niin kattava teos. Väkisinkin miettii, että mikä homma on ollut tutkia kaikki, mitä tässä kirjassa kerrotaan, koska sen tiimellyksessä on tehty paskakyselyitä ja niihin on vastattu. Miten kauan menee aikaa, kuinka paljon mene paperia, mihin on paskannettu.
Mutta kyllä – lue tämä! Tulet hullua hurskaammaksi!