Alaotsikoltaan Tarinoita lööppijulkisuuden takaa. Kirjan on toimittanut Jorma K. Meller.
Elämä on sattumaa ja tuuria; kaikkea oikeaan aikaan tapahtunutta. Sitä se oli nykyisen käsityöneuvoksenkin arvonimen saaneen parturimestarin Bror Bäckströmin osalta. Ei hänestä parturia pitänyt tulla eikä ainakaan helsinkiläistä. Eikä varmaan kuuluisaakaan, tavallisesta Kaskisista kotoisin olevasta nuoresta. Rakkaus ja nuoruus pistivät pään pyörälle – hän lähti Helsinkiin ja pääsi kähertäjäkouluun. Siitä miehen tarina vasta alkoi.
Kun hän valmistuttuaan pisti pystyyn ensimmäisen varsinaisen liikkeensä, sattui vieressä sijaitsemaan Tesvision studio. Naapurista alkoi virrata työntekijöitä ja muitakin julkkiksia asiakkaiksi. Samalla sanavalmista miestä itseään pyydettiin usein haastateltavaksi ja kommentoimaan eri asioita. Näin hän joutui myös radioon sekä lehtien palstoille, mukaan seurapiireihin. Hänen asiakkainaan ovat olleet muun muassa Lasse Liemola, Arvo Salo, Liisa Tuomi ja monet muut, poliitikot, näyttelijät ja muut julkkikset.
Bäckström on aina ollut myös hiukan edellä aikaansa. Hän perusti ensimmäisen ”salongin” nimellä kulkevan liikkeen kansainväliseen tyyliin, jota monet kävivät ihmettelemässä kateellisina. Muitakin uudistuksia tuli, mm. hiusmuotoilija-termi, joka kuvaakin paremmin työn sisältöä kaikkinensa. Hän on myös käyttänyt paljon aikaa kouluttautumiseen, sekä oman itsensä että muiden tekijöiden opettajana. Mies on ollut monessa mukana, ehkä hieman sivussakatsojan, mutta silti taustavaikuttajan roolissa.
Kirjassa pohditaan myös paljon työtä sinänsä, ei pelkästään hiusten vaan myös ihmisten käsittelyä, peruskohteliaisuutta, elämistä kukin tavallaan, tuttavuuksien tarjoamien mahdollisuuksien käyttämistä ja ystävyyssuhteita. Erilaisuudenkin hyväksymistä, mikäli se ei ketään loukkaa. Sekä tekijät että asiakkaat kun saattavat olla hyvinkin värikkäitä omalla tavallaan.
Kirjassaan mestari estoitta kehuu itseään, suhteitaan ja ripottelee mukaan juoruja, sattumuksia ja tapahtumia. Hiukan ehkä ärsyttävästikin — toisaalta, eikö ole hienoa, että suomalainen kerrankin reilusti uskaltaa antaa tunnustusta itselleen ja omalle työlleen sekä toiminnalleen. Tätähän harvoin tapahtuu, ainakaan julkisesti. Kirja on kepeää ja hauskaakin luettavaa, mikäli ei tämä itsetunto ja pieni uhokin haittaa. Mielenkiintoista luettavaa, suoraan sieltä parturin tuolista eli työstä, josta harvemmin kirjoitetaan julkista tilitystä!