Suurkäräjävaalit lähestyvät, ja Norjan vähemmistöhallituksen yksin muodostavassa Solidaarisuuspuolueessa on piru irti. Kannatusluvut ovat laskussa, kansan vaali-into on tipotiessään, vanha puoluejohtaja ja pääministeri on vakavasti sairas, ja seuraajaehdokkaat ovat kaikkea muuta kuin yksimielisiä oikeastaan mistään. Loka lentää ja arveluttavatkin menetelmät otetaan käyttöön oman läpimenon varmistamiseksi. Jossain taustalla — eivät kovin kaukana taustalla tosin — häärivät skuuppeja metsästävät tiedotusvälineiden edustajat. Jotenkin tästä sopasta pitäisi saada aikaiseksi säällinen vaalitulos.
Pärstäkertoimen pääosaan pääsee vanhan pääministerin luottomieheksi nouseva Trygve Berg, keski-ikäinen puolueen varapuheenjohtaja, joka on tullut mukaan politiikkaan vasta hieman myöhemmällä iällä. Trygve on järkevä ja sanavalmis, ja hänellä on omaperäisiä ideoita. Heikkoutensa Trygvelläkin tosin on, ja jotain hänen menneisyyteensä liittyvää yritetään tutkia diplomaattitasoa myöten. Tarinaa ei kuitenkaan kuljeteta pelkästään Trygven ympärillä, ja kirjasta löytyykin monia hyvin mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Paljon palstatilaa saavat myös muutamat muut puoluehallinnon jäsenet, sekä erityisesti Jan Petter Torp, oikea poliittisen toimittajan arkkityyppi terävine kynineen ja punertavine nenineen.
Torgrim Eggenin musta satiiri Norjan poliittisesta järjestelmästä ja sen valtapeleistä on mielenkiintoista luettavaa. Varsinaisen tarinan riveiltä ja rivien välistä löytyy jatkuvasti purevia huomioita ja älykkäitä irvailuja, joiden suunta on ilman muuta kohti norjalaisia itseään. Monet asiat ovat tuttuja ja ajankohtaisia myös Suomessa: maahanmuuttokysymykset, suuryritysten valta, Lähi-Idän ongelmat, EU ja NATO ja niin edelleen. Aivan kevyt tapaus Pärstäkerroin ei sisällöltään ole, mutta kun sen kanssa on päässyt vauhtiin, imaisevat Eggenin sujuva teksti ja kuivakka musta huumori mukaansa, ja lukemista on mahdotonta lopettaa. Suosittelen!