Vuonna 1928 ruotsalainen Carl Mothander sai avioliiton myötä harvinaisen pääsylipun maailmaan, joka oli paljolti ulkopuolisilta suljettu ja joka sittemmin katosi historian lehdiltä kokonaan. Baltiansaksalainen aatelisto, joka tunnettiin tuolloin myös nimityksellä balttialaiset paronit, oli hyvin sisäänpäinlämpiävä yhteisö, jossa olivat voimassa vanhakantaiset aristokratian tavat, joita ei muualla enää noudatettu.
Mothander kertoo lämmöllä tästä eksentrisestä kadonneesta maailmasta ja niistä monista erikoisista persoonista, jotka sitä asuttivat. Kreivitär Pilar-Kotzebue ja hänen keltainen salonkinsa, joka oli Tallinnan seuraelämän keskus, ja Louhun vanha kenraali, joka lähetti naapurilleen kaksintaisteluhaasteen tämän pestyä moukkamaisesti jalkansa hienojen naisten nähden. Herkulliset henkilökuvaukset ovat ehdottomasti kirjan suola.
Mothanderin elämä Virossa jakaantui Tallinnan kaupunkikodin ja Tohisoon kartanon välille. Maalaiselämä monine kommervinkkeineen oli selkeästi erityisen rakasta aikaa, vaikka Mothander vanhana lehtimiehenä olikin täysin ummikko. Mothander kertoo myös paljon baltiansaksalaisten ja virolaisten välisistä suhteista, jotka luonnollisesti eivät olleet aivan yksinkertaiset.
Erään aikakauden loppu tuli viimein vuonna 1939, kun baltiansaksalainen väestö siirrettiin Baltiasta pois ja Neuvostoliitto valloitti maat. Mothander vaimonsa kanssa jäi Viroon ja yritti kestää mitä tuleman piti, mutta tilanne rakentui nopeasti hyvin vaaralliseksi. Lähtö, tai pikemminkin pako Ruotsiin ei sitten järjestynytkään ihan niin helposti ja voisi sanoa, että pariskunta selviytyi viime tipassa. Monelle tuttavalle ei käynyt yhtä hyvin.
Paroneista bolševikkeihin on mainio ajankuva, joka ei ole mainittavimmin kärsinyt ikääntymisestään, päinvastoin, on tainnut vanhetessaan vain kerätä charmia. Mothanderin hyväntahtoinen ja välillä pureva kommentointi piti otteessan alusta loppuun saakka. Suosittelen ehdottomasti kaikille Viron historiasta kiinnostuneille!