Ihminen on luonnostaan yksiavioinen eläin ja nykyajan erot ja uskottomuudet ovat aikamme rappiota. Näin uskotaan, mutta virheellisesti, väittävät tämän kirjan tekijät, joiden mukaan ihminen on promiskuiteettinen eli seksuaalisesti hyvin avomielinen eläin ja taistelee nykyajan länsimaisessa kulttuurissa inhimillisiä piirteitään vastaan.
Kirja oikoo myös näkemyksiä kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden elämän ankeudesta. Hobbesista lähtien on toitotettu totuutena, että ennen maataloutta elämä oli synkkää, kurjaa, lyhyttä ja väkivallan täyteistä. Jos Ryaniin ja Jetháan on uskomista, kivikautinen elämä oli itse asiassa leppoisaa, rauhallista ja seksintäyteistä ja kaikki meni pieleen siinä vaiheessa kun joku valopää keksi ryhtyä harjoittamaan maanviljelyä.
Paritellen on kirjoitettu sopivan ronskiin sävyyn, kuten aiheeseen sopii — ei tätä kainostelija viitsi muutenkaan lukea. Harmillisesti kirjaan on jäänyt jonkin verran painovirheitä, etenkin yhteenliimautuneita sanoja. Näkemykset ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja perustelu uskottavaa. Sain kirjan arvostelukappaleena pyytämättä ja alkuun mietin, jaksanko lukea laisinkaan, mutta onneksi luin — Paritellen oli oikein antoisa ja ajatuksia herättävä teos.