On luultavasti ihan ensin pakko todeta vähän nolona, etten ole juurikaan lukenut Bazar-kustantamon romaaneja, koska olen tuominnut ne alusta loppuun sellaisiksi hyvän mielen kirjoiksi, jotka eivät juurikaan sovi synkälle persoonalleni. No, ehkäpä tämä Pariisin kirjakauppias oli jossain mielessä juuri sitä genreä, mutta onneksi tosi paljon muutakin: historiaa, todellisia olemassa olleita henkilöitä, rakkautta kirjoihin ja kirjallisuuteen. Juuri tämä kirjarakkaus kolahti minuun, itse asiassa paljon enemmän kuin tekstissä laveasti ja sinänsä kauniisti kuvattu naisten välinen rakkaus. Kirja kuvaa siis faktaa ja fiktiota yhdistettynä, ja täytyy sanoa, että siinä kirjailija Kerri Maher on onnistunut loistavasti.
Nuori amerikkalainen kirjallisuudenystävä Sylvia Beach viettää aikaa Pariisissa pian ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Yleinen rohkeus ja riskinottokyky, rakkaus kirjoihin, rakastuminen kirjakauppias Adrienne Monnieriin ja äidiltä saatu rahalahjoitus saavat Sylvian perustamaan Pariisin sivukadulle englanninkielisiin kirjoihin erikoistuneen Shakespeare and Company -nimisen kaupan. Kirjojen myynnin ohessa liikkeessä toteutetaan muuten myös pienimuotoista maksullista kirjastotoimintaa.
Kirjastokortin hankkii esimerkiksi tunnettu kirjailija Gertrude Stein, joka sitten myöhemmin luopuu kortistaan suurieleisesti jonkun konfliktin kohdatessa. Mutta kuuluisin vieras kaupassa on itse James Joyce, joka on perheineen asettunut Pariisiin. Hän kirjoittaa suurta romaaniaan, tietysti siis Odysseusta, ja tuskailee sen kanssa, koska Yhdysvaltojen vanhoilliset kustantamot ja sensuurilaki eivät halua kuullakaan niin sopimattomista asioista kertovasta kirjasta.
Mutta sitten Sylvia, joka on kovasti ystävystynyt sinänsä aika vaikeana henkilönä kuvatun Joycen kanssa, tekee vielä uuden aluevalloituksen ja päättää kustantaa itse Odysseuksen. Tulkoon hänen pienestä kirjakaupastaan siis Ithaka, Odysseuksen koti! Kirja tuo sitten myöhemmin Sylvialle sekä iloa että murhetta, mutta huomiota ainakin. Hänen asiakkaissaan vilisee tunnettuja kirjailijoita ja muita kulttuurihenkilöitä, kuten Ernest Hemingway, E. M. Forster, Luigi Pirandello ja itse Albert Einstein.
Pariisin kirjakauppias oli hyvin sujuvaa ja mielenkiintoista luettavaa kirjoja ja kirjallisuutta rakastavalle. Toisaalta se kuvasi avoimesti sotienvälisen Pariisin avointa ja sallivaa ilmapiiriä, olkoonkin että Sylvian ja Adriennen rakkaus näyttäytyi liioittelevankin ihanana ja hehkeänä. Ranskalaista ilmapiiriä oli maalailtu vähän kliseisin värein, oli kuohujuomaa, pitkiä illallisia hienoine ruokineen, oli lukemattomia Gauloise-savukkeita. Kerri Maher on kuitenkin tehnyt suuren työn saadessaan lopputuloksen näinkin uskottavaksi, mistä kirjan kiinnostavat loppusanat hyvin kertovat. Mukana on myös valikoitu bibliografia.
Joten uskallan kyllä suositella Pariisin kirjakauppiasta paitsi juonivetoisen romaanin ystäville myös kaikille niille lukijoille, jotka saattavat sellaista lajia karsastaa, mutta ovat kiinnostuneita kirjoista ja kirjallisesta elämästä.