Vanhapiikamainen 26-vuotias Frances asuu äitinsä kanssa vanhaa, rapistuvaa taloa 1920-luvun Lontoossa. Vaikka Wrayt ovat hienoa väkeä ja alue maineikas, he ovat joutuneet sodan jälkeen luopumaan palvelijastaan. Frances joutuu itse siivoamaan, laittamaan ruokaa ja hoitamaan taloa. Perheen miehet ovat poissa: Francesin veljet kuolivat sodassa ja isän vei tämän järkytyksen tuoma sydänkohtaus.
Niinpä Francesilla ei ole vaihtoehtoa: heidän on otettava vuokralaisia. Yläkertaan muuttavat herra ja rouva Barber. Herra, Len, on vakuutusvirkailija, siis selvästi alempaa säätyä kuin Wrayt. Rouva Barber, Lilian, on kotirouva. Barberit asettuvat taloksi ja Wrayt joutuvat totuttelemaan uudenlaiseen elämään.
Uudet asukkaat herättävät Francesissa kuitenkin levottomuutta. Herra Barber tuntuu vihjailevan puheissaan ja vaikuttaa kiusankappaleelta. Entäs Lilian, sitten? Erään kerran Frances vain saa päähänsä ehdottaa päivät Francesin tavoin yksinään viettävälle Lilianille ajan viettämistä yhdessä, kävelyä puistossa. Siitä alkaa ystävyys, josta tulee lopulta enemmänkin kuin ystävyyttä. Ilmassa väreilee intohimoa ja kiellettyä rakkautta…
Parempaa väkeä on melkoinen sensaatioromaani, täynnä intohimoa, jännitystä ja hyvinkin kiivasta tunnelmaa. En halua paljastaa juonta sen kummemmin, mutta ilmeistä on, ettei naisten välinen kielletty rakkaus voi päättyä onnellisesti, ilman draamaa ja traagisia käänteitä. Lukijalle riittää hermoja raastavia käänteitä jännitettäväksi.
Oma mielenkiintoni kirjaa kohtaan notkahti hetkellisesti mielenkiintoisen alun jälkeen kirjan keskivaiheilla, mutta loppuun asti lukeminen kannatti, sen verran hurjan lopun Sarah Waters sai aikaiseksi. Vahva suositus tälle, kuten muillekin Watersin kirjoille.