Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Opiskeluaikoinani Parnassoa lukiessani (se oli sellaista aikaa) silmiini osui essee Deadwoodista ja erityisesti sen väkivaltaisesta saluunanpitäjästä Al Swearengenista. Mitä ihmettä? Essee tv-sarjasta! Ja kaiken lisäksi kirjallisuuslehdessä!
Parasta katseluaikaa -kirjoituskokoelma on pitkä paluu alkuun. Bulkkisarjojen ja analogisten katseluvälineiden jälkeen television (televisio-sanan laajassa merkityksessä) katselusta on tullut älyllisempää, viihdyttävämpää ja monipuolisempaa. Parasta katseluaikaa kertoo kirjoittajien katselukokemuksista, ja sen podcast-vastineena voidaan pitää esimerkiksi Ylen Television tiiliskivet -sarjaa. Olemme siirtyneet aikaan, jolloin kirjoitamme ja puhumme katsomistamme tv-sarjoista kuin hyvästä kirjallisuudesta.
Parasta katseluaikaa -kokoelman kirjoittajat kertovat sarjoista, jotka ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet heihin. Kyösti Niemelä kirjoittaa Sinkkuelämää-sarjasta ja harmittelee sitä, ettei sarjaa keveyden ja hedonismin vuoksi ymmärretty arvostaa tarpeeksi. Mike Pohjola käy läpi Game of Thronesin nousun maailman parhaimmaksi sarjaksi ja tuhon maailman suosituimmaksi – tuntemus, jonka koin itsekin sarjaa katsoessani. Salla Nazarenko kertoo, miksi itki Chernobyl-sarjaa katsoessaan ja miksi koki sarjan niin henkilökohtaisesti.
Parasta katseluaikaa -kirjassa kerrotaan suosituista tv-sarjoista, mutta kirjan kirjoittajat luonnollisesti kuvaavat ainoastaan omaa subjektiivista kokemustaan. Itseäni jäi harmittamaan monen hyvän sarjan puuttuminen ja vastakohtaisesti monen (omasta mielestäni) huonon mukanaolo.
Parasta katseluaikaa -kirjan kirjoittajat eivät muutamaa hajamainintaa lukuun ottamatta ole vaikuttuneet suomalaisesta tv-tuotannosta. Lähimmäs Suomea päästään tanskalaisten Vallan linnake ja Huuto syvyydestä -sarjojen myötä. Sarjoja analysoinut Juha Itkonen arvelee suomalaissarjojen laimeuden syyksi sen, ettei suomalaisissa tv-tuotannoissa käytetä sarjan luojia, showrunnereita, samalla tavalla kuin menestyksekkäissä juuttisarjoissa: ”On vaikea kuvitella, että täällä annettaisiin yhdelle ihmiselle samanlainen valta ja vastuu – – – Kuitenkin on kiistatonta, että kaikkein parhaat sarjat kaikkialla maailmassa syntyvät juuri niin.” Jäämme siis valitettavasti yhä odottamaan hyvää, omaperäistä suomalaista tv-sarjaa.