Leena Leskinen: Parasta ennen

Ella Salminen on vähän päälle nelikymppinen pankkitoimihenkilö, joka on tottunut elämään leveää elämää siitäkin huolimatta, että Juha­-puoliso on jo jonkin aikaa ollut työttömänä ja lapset Outi ja Lauri parhaassa kulutusiässä. Mutta sitten Ellan maailma kääntyy nurin: myös hänet irtisanotaan, ja leveä elämä onkin vain muisto. Kaunis työsuhdeasunto vaihtuu lähiön vuokraluukuksi, toinen auto myydään ja ruokakaupassa tulevat tutuiksi neonväriset alennustarrat: huomioi päiväys, parasta ennen.

Oliko kaikki ylipäänsä parasta ennen? Ella ei pysty hakemaan töitä, elämästä tulee päivästä toiseen ajelehtimista. Lähi­-Siwan halpaolut tulee tutuksi, samoin Opamoxit, Tenoxit ja Rivatrilit. Lapset alkavat oireilla, varsinkin lukioikäinen Outi. Juhan aika kuluu viinan-­ ja bensanhakukeikoilla itärajan takana, ja kaikkeen kyllästynyt Ella ihastuu palavasti työväenopiston joogakurssin opettajaan, nuoreen Aleksiin. Mutta onko sekään rakkaus aitoa?

Parasta ennen on minusta oikein oivaltava ja mielenkiintoinen kirja, ja luin sen innostuneesti. Leena Leskinen kuvaa tarkkanäköisesti keski-­ikäistä naista kriisin kurimuksessa. Sekä henkilöiden että miljöön luonteenomaiset piirteet tulevat kirjassa hyvin esille; työttömän jokapäiväinen arki välittyy aitona ja uskottavana. Ehkäpä 350-­sivuista opusta olisi ollut varaa vähän tiivistää, mutta ei sen parissa aika pitkäksi tullut.

Jonkin verran jäin miettimään sitä, että jos kirjan tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan tai ainakin 2010-­luvulle, eivät nelikymppiset päähenkilöt ole voineet fiilistellä 1960­-luvun hippiliikkeen tahdissa muuten kuin aivan myöhäsyntyisinä, vaan heidän nuoruuttaan on sävyttänyt lähinnä 1980­-luvun juppius. Ehkä tämä on kuitenkin saivartelua tai olen ymmärtänyt tapahtumien sijoituksen aivan väärin. Ja päästäkseni vielä mieliaiheeseeni, täytyy todeta, että painovirheitä oli taas luvattoman paljon. Mutta kun kyseessä on muuten kaikin puolin nautittava teos, en antanut edes niiden häiritä kokonaisuutta.