Antti Tuomaisen Parantaja sijoittuu ilmastonmuutoksen runtelemaan Helsinkiin, jonnekin tarkemmin määrittelemättömään lähitulevaisuuteen. Runoilija Tapani Lehtinen saa eräänä ihan tavalliselta vaikuttavana päivänä huomata toimittajavaimonsa kadonneen kesken tavallisen työkeikan. Poliisilla ei kuitenkaan riitä resursseja etsiä vuorokauden kadoksissa ollut henkilöä, sillä kadonneita on jo tuhansia ja yhteiskunta on muutenkin enemmän tai vähemmän kaaostilassa.
Tapanin on siis itse tartuttava toimeen, jos haluaa vielä nähdä vaimonsa. Perehtyessään Johanna-vaimonsa työasioihin Tapani saa huomata olevansa tekemisissä sarjamurhaajan kanssa, jolla kaiken lisäksi tuntuu olevan jonkinlainen yhteys hänen vaimoonsa. Mistä tässä kaikessa on kyse, ja mitä Johanna on hänelle jättänyt kertomatta?
Parantaja on paitsi rikosromaani myös rakkauskertomus, minkä lisäksi se on karmaisevan realistinen kuvaus siitä, mikä meitä lähitulevaisuudessa saattaa odottaa. Vaikka kirjan miljöö on varsin lohduton, ei kirja kuitenkaan unohda toivoa, vaan uskoo rakkauden voittoon. Ihmisten halu selviytyä on ääriolosuhteissakin käsittämättömän suuri. Itselleni kirjan paras ja kauhistuttavin puoli oli juurikin ilmastonmuutoksen seurauksien kuvaus, ei niinkään itse jännitystarina. Ei sillä että siinäkään olisi mitään vikaa ollut. Lisäksi pidin kovasti kirjailijan käyttämästä kielestä, joka oli selkeää ja kuvailevaa.
Vaikka viime aikoina olen lukenut useampiakin dystopioita ympäristötuhoihin liittyen, muuttuu kuvaus heti paljon vaikuttavammaksi kun se sijoitetaan itselle tuttuihin maisemiin ja ihan lähitulevaisuuteen. Tuomaisen romaani vakuutti myös Vuoden johtolanka -palkintoraadin, sillä kirja sai palkinnon 2011.