Tyhjäntoimittaja Bertram Wooster on taas korviaan myöten liemessä. Tai oikeastaan tällä kerralla tulilinjalla on Bertien vanha kaveri Pirtsa Winship, jonka avioliittosuunnitelmat (Bertien entisen morsion) Florence Grayen kanssa riippuvat menestyksestä parlamenttivaaleissa Market Snodsburyn pikkukaupungissa. No, hommat menevät tietysti niin kuin yleensä, ja lopulta tarvitaan aina neuvokasta miespalvelija Jeevesiä selvittämään Woosterin ympäriinsä kylvämät sotkut.
Pitkän nimikertomuksen lisäksi Parahin Jeeves kätkee sisälleen kuusi Jeeves-novellia, joissa liikutaan enimmäkseen maanpakolaisena New Yorkissa Agatha-tädin koston värjyessä ilmassa. Ei Wooster näemmä tarvitse kuin pari sivua saadakseen asiansa solmuun.
P. G. Wodehousen harmittoman huulenheiton ja sinänsä melko turvallisia latuja kulkevien juonikuvioiden keskellä huomio kiinnittyy jälleen Kaisa Siveniuksen lähes käsittämättömän upeaan suomennosjälkeen. Viittauksia monenmoiseen kulttuuriin ja perinteisiin suorastaan satelee – eikä pelkästään Wodehousen ansiosta. Minunkaltaiseni diletanttidandyn suun vetää korviin myös Jeevesin ja Woosterin jatkuva henkien taistelu pukeutumis- ja tyyliasioissa. Jotenkin Jeeves aina onnistuu lopulta tyrannisoimaan isäntäänsä, oli kyseessä sitten viikset, hattu tai smokki.
Parahin Jeeves jatkaa ansiokkaasti Teoksen Jeeves-tarinoiden sarjaa. Hersyvän huumorin ja loisteliaan sanankäytön ystävälle kirja on täysosuma. Hyvää mieltä kaikille – suuri suositus tälle!